Lukemisia

Lueskelin pikaisesti Niina ja Kenth Svanbergin kirjan Tavoitteena täysi kymppi. Kirjoittelin huvikseen ylös muutaman ajatuksen. Paljon ollaan kirjan mukaan treenattukin, erityisesti Helmisen Hannan ja Pullaisen Riikan koulutuksissa on käyty läpi paljon samoja asioita. Tässä pari ajatusta, osaksi muistuttelua, mikä on tietysti aina hyvä juttu. Jännästi ne asiat vaan tuppaa aina unohtumaan...

- koira on itse vastussa palkasta, sen pitää keskittyä tekemiseen ja vain tekemällä se saa palkan

Riehan kanssa toteutunut hyvin, mutta tunnustan erityisesti Viiman kanssa sortuvani siihen, että annan sille paljon apukeinoja ja palkkaan liian helposta. Se ei yritä, koska tietää saavansa palkan muutenkin. Tiedostan tämän ja koitan sitä korjata.

- mihin asettaa rima palkitsemisessa, ettei palkitse liian usein tai liian harvoin?

• määrittele koiran keskimääräinen suoritus ja pyri palkitsemaan sitä paremmat suoritukset, eli ei pelkästään niitä huippuja
• alussa suuripiirteinen palkka ja pidemmälle ehtiessä voi palkata myös vaan huippusuorituksista, kun koira tuntuu juurtuneen tietylle tasolle -> koiran käsitys palkan ansaitsemisesta muuttuu

- treenin ei ole aina pakko päättyä onnistuneeseen suoritukseen

• harjoitus ei vaan toimi -> miksi toistaa sitä kunnes saadaan onnistunut suoritus
• ohjaaja ei uskalla tehdä toistoja, peläten epäonnistumista
• lasketaan palkitsemiskriteeriä että saadaan onnistunut suoritus -> koira saa palkkion suorituksesta, joka on tavoiteltua huonompi
• keskity niihin hyvin menneisiin toistoihin!

Itse tunnistan itsessäni jankkaajan, jolla alkaa mennä hermo kun liike ei suju, mutta silti on vaan koitetteva saada se onnistunut kerta. Muuta ennemmin harjoitusta ja elä sen koiran mukaan!

- tunnari

• namien kanssa, ensin pelkkien namien haistelua kapulakasan vierestä -> naksuttelua kun namit on syöty ja nuuskii omaa, palkka niin nopeasti ettei ehdi nostaa -> pikkuhiljaa namien vähennystä, edelleen palkka ennen nostoa -> kun nuuskinta on varma, niin mukaan oman nosto spontaanisti, ilman apuja ja siitä nostetaan kriteeriä pikkuhiljaa luovutukseen saakka

Hieman näin olen Riehan kanssa edennytkin, mutta koska se on kovasti noutohullu, niin edelleen voisi  vahvistaa sitä nuuskintaa. Sille on toiminut todella hyvin nuo namit kapuloiden keskellä, keskittyy ihan eri lailla ja unohtaa kapuloiden nostelun. Edelleen kun vahvistaisi nuuskintaa, niin koetilanteen paineessakin se tulisi todennäköisemmin esiin.

- väärästä suorituksesta kertominen neutraalisti

Olen käyttänyt Riehan kanssa lähes alusta saakka ja se on opiinut siihen hienosti, ohottelu tarkoittaa että uusi ja parempi yritys. Ei laske sen virettä, ennemminkin vaan nostaa.

- kilpailunomainen tekeminen, hiljaa on hyvä, höpötys on huono

Tätäkin olen pyrkinyt tekemään, toki vieläkin meinaa lipsahtaa kehuja kun pitäisi olla vaan suolapatsas ja antaa sen toimi merkkinä oikeasta suorituksesta. Ohottelu ja höpöttely väärästä suorituksesta sen sijaan toimii kuten edellä kerroin.

- kun palkkaat, älä jää ulkopuolikseksi, pistä itsesi likoon ja ole aktiivinen jo ennen lelua/namia -> voit hyödyntää sosiaalista palkkaa paremmin kokeissakin

Edelleen pitäisi kiinnittää tähän enemmän huomiota. Toki pyrin aina siihen, että ensin kehu ja sitten palkka, mutta vielä enemmän voisi ensin vahvistaa sitä soisaalista palkkausta ennen lelun tahi namin saamista. Lelupalkan kanssa olen kyllä mielestäni aika hyvin aktiivinen, liikun ja elän, nami sen sijaan tuppaa tipahtamaan suuhun liian helposti...

- opettele palkkaamaan koira uudella tehtävällä (tylsempi liike, jonka jälkeen välittömästi kiva liike, josta sitten vielä "oikea" palkka)

Rihealle hyvin hyödynnettävissä oleva juttu, pitäisi ehdottomasti tehdä enemmän ja suunnitella se tekeminen etukäteen!

- yhdistele: vaihteleva palkkaus (osista, kokonaisista liikkeistä, eri leluilla, nameilla jne.), kokeenomainen palkkaus (kehuminen rapsuttelu, sallitut temput jne. ja) ja uudella tehtävällä palkkaus

- yliharjoittele, mutta älä lannista koiran itseluottamusta

Tätä ollaan pyritty tekemään häiriöharjoitusten muodossa. Mutta mukaan myös välillä ylipitkät liikkeet ja vaikka ohjaajan outo käytös (hauska vinkki tuli siitä että porukassa määrättäisiin ohjaajalle joku "vamma" eli vaikka linkkaus tai kädet selän takana käveleminen)

- analysoi kokeet: listaa hyvät asiat ja asiat joita haluat parantaa

Jepjep, tätä analsyointia pitäisi harrstaa enemmän. Samalla kokeista tulee osa harjoitteluprosessia. Tuppaan tekemään jonkinlaisia suunnitelmia, mutta ne on ehkä enemmän sellaisia lyhyen tähtäimen juttuja

- muista rutiinit kokeessa (esim. kaukoissa lähtöpaikalle parilla askeleella peruuttaminen)

Näissä olen edistynyt huomattavasti, tosin melkein kaikki rutiniit meillä on suullisia/käsimerkkejä. Ihan hyvä yksittäinen huomio siitä, että menemällä lähtöpaikalle tiettyä kautta voisi toimia rutiinina.