Eilen mustat pääsi oman koulutusvuoroni päätteeksi hieman treenailemaan. Riehan kanssa tehtiin kontakteja, A:ta ja puomia. Samalla totesin, että ollaan vissiin hieman liikaa tehty kiertoja, kun se ei meinannut millään hypätä yhtä hyppyä suoraan. Siis vaikka se oli edessä ja kuinka koitin ohjata, niin R meni kuuliaisesti aina taakse ja hyppäsi kiertämällä. Piti käydä kerran kutsumassa se hypyn toiselta puolelta ja sitten se ikään kuin heräsi siihen että hypyn voi suorittaa niinkin. Hauska :D.
Kontaktit itsessään sujui aika kivasti. Kyllä mie näillä uskallan kisoihin mennä, vaikka on niissä vielä varmennettavaa. Huomasin erityisesti sen, että ylösmenon se ottaa, kunhan en liiku itse pidemmälle. Eli tässä on selkeästi jäänyt vaan liikkeen treenaaminen. Alastulolla se kestää oman liikkeen hyvin, jotenkin en ole älynnyt ylösmenolla tuota ollenkaan. Liian monimutkaisia asioita. Meinasi itsellä vähän kiristellä, kun en tajunnut että se johtuu ihan vaan tästä. Eihän sitä voi koiralta vaatia, ennen kuin on opetettu. Loppuun tehtiin vielä hieman pujottelua yhdistettynä kahteen 65 senttiseen rimaan. Hieno meno, kertakaikkiaan!
Viima pääsi tekemään vauhtiympyrää (hyppy-pujottelu-hyppy-hyppy-hyppy-suora putki-mutkaputki), jossa lopussa aina palkka. Hienosti toimi tämä ja vire oli hyvä. Toivottavasti jäisi kisoihin nyt fiilistä että loppuun kannattaa yrittää. Se meinasi saada pienen ahdistuskohtauksen viereisen kentän naksusta, mutta kun otin sen vaan takaisin ja tehtiin, niin teki itse asiassa parhaalla vauhdilla, oikein raivolla. Hyvä niin.
Tänään Rieha teki vähän tunnaria pihalla. Kaksi toistoa, koemaisesti mukaillen. Kummallakin kerralla oma nousi hienosti, eikä vääriä edes harkittu. Luoksarin stoppeja tehtiin kierrosta (hahaa, ei ihme että koira tykkää kiertää, kun sitä tehdään joka välissä), erinomaista menoa, huolimatta märästä maasta. Lisäksi tehtiin kaukotreeni ja pitkästä aikaa erillinen peruuttelutreeni. Yhdessä treenissä sain sen jo peruuttamaan portaisiin, oisko tavoitteena koko portaikon peruuttelu :)?
Tuike jumppasi myös, sain senkin peruuttelemaan tyynylle. Hirmuisen jännää se oli Tuiken mielestä, mutta pikkuhiljaa tuli ideaa. Lisäksi vähän seuraamistreeniä ja siinä oikein pätevä meno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti