Olipas siinä haastetta... Riesku oli aivan liekeissä ja tuollainen rata, missä saa irrota, huhhuh.
Minusta on muuten ihanaa, kun kouluttajat sanovat, että Riesku ei ole kaikista helpoin agikoira. Tämä siis, koska se on järjettömän nopea, irtoava, estehakuinen ja kuuma, mutta samalla erittäin herkkä lukemaan pienintäkin väärää vinkkiä. Eli jos yhtään sekoilet, niin koira on ihan eri sfääreissä kuin sinä, etkä edes ehdi siihen reagoida. Se oikeasti lohduttaa minua, koska silloin tajuan, etten ole aivan epätoivoinen ohjaaja, mutta Riehan kanssa pitäisi oikeasti olla aika taitava. Pikkuhiljaa minäkin kehityn ja sen takia me treenataan, onnistumisia ja edistystä tulee koko ajan. Ja silti, vaikka kouluttajat on noin sanoneet, niin siihen on liittynyt myös jotenkin muotoiltu lause siitä, että sitten kun me saadaan homma toimimaan, niin taivas on vaan rajana, koska se tosiaan on niin järjettömän nopea ja irtoava ja kuuntelee ohjausta ;). Sitä odotellessa olemme tyytyväisiä pieniin onnistumisen hetkiin ja hehkutaan niistä :).
Radan alku oli jo haastava. Vaikka kuinka menin ottamaan vastaan kohti koiraa, niin jos yhtään avasin rintaa R leiskaisi okserin yli ja siitä suoraan lähellä olleelle 16-hypylle. Todella tiukasti sai ottaa haltuun ja liikkua heti suoraan vasemmalle. 3- ja 4-hypyn ohjasin valehtelematta silmät kiinni ja toivoen parasta, koska niin se toimi ja niin ehdin. Eli heti kun näin, että R lukitsi kolmosen, niin ihan täysiä persjättöön ihan putken suulle. Jos varmistelin yhtään, niin se meni nelosen ohi tai olin niin kaukana putkesta, että ei ollut mitään mahiksia ohjata sitä seuraavaan putkeen. Mutta se toimi, kun vaan uskalsin. Siinä näki taas Riehan hyvät puolet, se menee kyllä, kunhan liikun ja sitä ei todellakaan tarvitse saatella esteille.
Ekalla kerralla taidettiin saada putkihässäkkä onnistumaan, mutta sitten saatoin Riehaa ihan liian pitkälle ja se vaan tykitti putkesta renkaalle, siitä edessä olleeseen putkeen ja siitä vielä muurin yli takaisin. Putkijarru ei tämän jälkeen toiminut hetkeen ollenkaan, se oli vaan päättänyt tykittää em. esteet sanoin minä mitä tahansa. Pari kertaa kertaa muistuteltiin putkijarrua lelun kanssa, mikä tuli tarpeeseen. Minun piti ehtiä ekalla putkelle ohjaamaan n. muurin kohdalle, josta sen sai käännettyä seuraavaan putkeen. Siitä se tuli melkein automaattisesti renkaalle ja taas putkeen. Tässä vaiheessa minulla oli kerrrankin helppoa, seisoin vaan paikallaan ja R tykitti :D.
Muurille taas rohkea persjättö, joka onnistui joka kerta tosi hyvin, eli jotain aloin oppimaan. Siinä kun en varmistellut, niin sain sen verran etumatkaa, että ehdin ohjaamaan pussin (joka oli muuten oikeasti radalla putki) jälkeistä hyppyä. 12-hypylle niisto ja saksalainen, siitä sitten jonkinlaisella sylivekillä 13-hypylle. Tämä oli myös tarkka paikka, jos avasin yhtään rintamasuuntaa eteenpäin 12-hypyn jälkeen, niin R hyppäsi 14-hypyn. Mutta tiukalla haltuunotolla onnistui ja sylivekki toimi tosi hyvin, koska ehdin siinä taas saamaan vähän etumatkaa loppusuoralle.
Tämän treenin jälkeen oltiin ihan poikki, sekä minä, että koira. Jankattiin alkua varmaan 10 kertaa ja R tykitti ihan täysiä. Ja minä koitin juosta minkä kerkesin. Pimeää hommaa tämä agility, mutta silti jotenkin aika koukuttavaa...
Viima kävi hallissa myös, tehtiin kontakteja, pujottelua ja parilla hypyllä kiertoja. Alkuun sitä vähän epäilytti hallissa oleminen ja kuunteli muilta kentiltä tulevia ääniä. Ihan pieni ulos-hallista-paniikki, meinasi tulla jonkun kolinan päätteeksi, mutta nopeasti siitä nousi ja teki hyvällä ilmeellä.
Myös Tuike kävi hallissa rallytokoilemassa ja juoksemassa putkia.
Tänään oli tarkoitus treenata hallilla, mutta alkaa olemaan vähän liian kylmää. Ärsyttävää. Onneksi päästään lauantaina lämpimään halliin treenaamaan, sitä ennen täytyy vaan vetää sisätreeniä. Kaukoja on ainakin hyvä jankata, samoin zetan erotteluita ja seuruun askelsiirtymiä ja käännöksiä. Siinä siis pakkaspäivien hommia.
Tässä muuten Tuiken varustus pakkaspäivien lenkeille. Vinkkinä muillekin pikkukoirien omistajille, miesten työrukkasten sormista saa tosi hyvät tossut, kiristää ne vaan hius- tai kumilenksuilla. Meillä ne on vielä kuminauhoilla kiinni takissa, että varmasti pysyvät mukana. Mutta erittäin toimiva ja kestävä vaihtoehto kalliden koirantossujen sijaan. Tuikelle on testattu lähes kaikenmoisia eläinkauppojen/ompelijoiden tuotoksia, mutta aina ne on hukassa ja rahankuvat vaan vilisee silmissä. Tämä toimii! Ja rukkasparin hinta oli tänään paikallisessa sekatavarakaupassa 2,5e.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti