Liiku ja linjaa. Muistinko sanoa, että liiku?

Tänään oli agitreenien vuoro. Eikä tehty yhtään tokoa, rasti seinään :D. Syy oli oikeastaan vaan se, että pihalla tuli niin älyttömästi lunta, etten viitsinyt tokojuttuja enää rämpiä. Mutta se sijaan lenkkeiltiin treenikamujen kanssa sekä alku- että loppulämpäksi ja Riesku pääsi pitkästä aikaa juoksemaan muiden kuin oman perheen koirien kanssa. Bleikki-aussie ja kelpiet Kettu ja Ralli olivatkin oikein mukavia juoksukavereita ja lumi vaan pöllysi kun koirat pistivät tassua toisen eteen. Kaippa ne australialaiset toisensa tuntee (paitsi aussie taitaa olla jenkeistä noin oikeasti, mutta tiedätte mitä tarkoitan).

Treeni näytti tänään tältä:

Mitäs siitä. Alku meni ihan ok, tosin putkijarru saisi olla vähän vahvempi, kun nyt R teki aika pitkää kaarrosta ennen muuria. Muurille taisin tehdä vastakäännöksen ja siinäkin meinasin himmailla, kun noissa kohdissa pitäisi ottaa koiraan sitä etumatkaa, kun mahdollisuus siihen edes jossain on. Pituuden jälkeen oli suht haastava pätkä, Rieha taisi pari kertaa mennä suoraan okserille, ennen kuin sain se 6-hypyn takaakiertoon. On aika haastavaa, kun on niin estehakuinen koira. Hypyn jälkeen jäin herkästi himmaamaan ja peruuttelemaan, kun olisi vaan rohkeasti pitänyt liikkua okserin suuntaan saman tien, kun R oli hyppäämässä. Okserin jälkeen takaaleikkaus A:lle, joka toimi hyvin.

Loppupätkässä oli tarkoitus jäädä putken oikealle puolelle. Lähetys ysille, valssilla putkeen. Putken jälkeen vastakäänöllä 11-hypylle. Tämä toimi hyvin, kunhan vaan jäin tarpeeksi taakse, Rieha kyllä haki hypyn kaukaakin. 12-hypyllä sai ottaa ihan kunnolla haltuun vastakädellä ja liikkua piti heti, muuten koira oli A:lla (puhuttiinko siitä estehakuisuudesta...). Putken jälkeen sai taas olla tarkkana, että takaaleikkaus hypylle onnistui. Jos menin yhtään tyrkkimään liian lähelle, niin Rieha hyppäsi joko 9-hypyn väärin päin tai viimeisen hypyn. Osaksi tähän vaikutti myös se, että putkijarru ei tässäkään ihan pelannut, ennen kuin treenattiin sitä erikseen pari kertaa.

Ihan mukava rata ja saatiin onnistumisia, vaikka sisälsi Riehan tyyppiselle koiralle aika vaikeita paikkoja. Sorrun itse niin helposti siihen, että vien liian pitkälle ja jään sitten kalastelemaan irtoavaa koiraa, kun pitäisi lähettää ja liikkua. Onneksi Väne (ja Jari apuna) jaksavat neuvoa. Rieskulla oli tietysti hirrrveän hauskaa :).