Perjantaina käytiin kisatokoryhmän treeneissä, lähinnä paikallaolojen takia. Tehtiin ohessa toki muutakin mm. merkkiä, seuruun käännöksiä ja kaukoja. Paikallaoloihin saatiin neljä koirakkoa. Istumisessa R meni maihin melkein heti jätössä, pääsin puuttumaan ja sen jälkeen istui hyvin. Paikkamakuu oli hieno, ei reagoinut muiden käskyihin.
Lauantaina ei pahemmin treenailtu, mutta palveluskoirayhdistyksen pikkujouluissa oli hieman keskustelua myös koulutuksesta ja sieltä sain pari ajatusta. Nyt päätin, että tiukennan Riehan kanssa linjaa tietyiltä osin, eli en salli siltä haukkumalla komentamista tai muuta härväilyä, kuten päälle ryysimistä. Se ei ole häiritsevää kuin silloin tällöin, mutta jos tavoitteita on, niin senkin vähän kun karsii nyt pois, niin luultavasti pääsee helpommalla. Ja toki se saa luvan kanssa ja tietyissä tilanteissa olla porsas, enkä usko väliaikojen häsäämisen kieltämisen vaikuttavan itse tekemiseen millään lailla. Katsellaan vaan nyt miten hyvin muistan olla mustavalkoinen ;),
Tänään päästiin sitten valvovan silmän alle treenaamaan, kun Pulliaisen Riikka saapui kouluttamaan laukaalaisia.
Hauskaa oli, kun treenikaveri, kenen kanssa ei olla vähään aikaan kentällä oltu sanoi heti, että olen Riehalle paljon tiukempi kuin aiemmin. Eikä siis meinannut pahalla tavalla, vaan nimenomaan hyvällä. En antanut Riehan ryysiä halliin kieli poskella, kielsin sitä nuuskimasta tylsinä hetkinä, haukahduksista tuli heti kunnon kielto ja en sallinut sille lepokäskystä nousuja (niin, meillä se on aina ollut vähän sellainen soutaa-huopaa-juttu: koira nousee, mie käsken uudestaan, koira nousee, mie käsken...). Ja Riesku katsoi minua, että damn, akkahan taitaa olla tosissaan ja oli ihan kiltisti. Eikä tämä linjan tiukennus näkynyt tekemisessä ollenkaan, pikemminkin päinvastoin, edes väliajoilla ei tullut yhtään komennushaukkua.
Luulen, että varmasti tulee auttamaan tulevaisuudessa jos jaksan linjan pitää. Jotenkin vaan jännittää "komentaa" koiraa, ettei vaan vire laske, mutta itse asiassahan se on vaan reilua ohjaamista ja mustavalkoisuutta sen suhteen, että tiettyjä asioita sallitaan ja tiettyjä ei. Rieha on kuitenkin edelleen kohtuu kova koira, jolla on todella kova työmotivaatio ja -into ja joka mielellään laittaisi akkaan vähän vauhtia tietyissä tilanteissa. Eli se ei varmasti rikki mene, vaikka muutamia "vapauksia" siltä kiellänkin.
Jotenkin tuntuu, että hommaa on vietävä jo seuraavalle asteelle, eikä niinkään keskittyä liikkeisiin, vaan kokonaisuuteen ja fiilikseen, millä saa rakennettua sen kaiken kantavan pitkän koesuorituksen tilanteessa kuin tilanteessa. Mieluummin menen kokeeseen koiran kanssa, joka on väliajatkin hallussa ja paketissa (tehden silti täysiä ja voimaa ilmentäen), kuin koiran, kenen kanssa saa hieman jännätä, että pysyykö se hanskassa, kun siirrytään paikasta a paikkaan b. Hyvänä esimerkkinä tuo halliin/kentälle ryysiminen, minkä olen sallinut. No, onko sitten yllättävää, että kokeessakin se haluaisi ryysiä kentälle, mikä ei kuitenkaan paikkamakuuseen mennessä ole kauhean hyvä juttu ja sitten taiteilen sen kanssa, että pysyykö koira hanskassa vaiko ei...
Mutta joo, sitten ne liikkeet, mitä Riikan kanssa katsottiin:
Merkki+ohjattu: Halusin kokeilla onko oikea vielä rikki ja jos on, niin siihen vinkkejä. Lisäksi halusin, että katsotaan merkin vauhtia, koska tuntuu, että ohjatussa R menee merkille hitaammin kuin ruudussa. Tehtiin siis alkuun koemainen ja oikea ei ollut rikki, käänsi päätä hyvin, lähti hyvin ja merkkikin oli hyvä. Luovutus sen sijaan oli ihan paska, eli nyki irrotuksessa, mutta eipä olla sitä nyt treenattukaan (vaikka pitänyt on).
Riikan mielestä Riehan kaaria voisi kuitenkin vielä kasvattaa ja haettiin siihen parannusta siirtämällä haettavaa kapulaa lähemmäs. Lisäksi testailtiin sitä, että haettava olikin kauempana. Muutenkin puhuttiin siitä, että Riehan tyyppiselle koiralle pitää tehdä haastetta ja sille voisi tuoda keskikapulaa lähemmäs, jopa melkein juoksulinjalle ja se vaan yksinkertaisesti pitää ignoorata. Samoin sisätreenissä voisi tehdä ihan lyhyillä välimatkoilla hakuja, että oppisi sitäkin kautta sulkemaan keskikapulan pois mielestä. Hyviä ajatuksia, aiemminhan ei olla keskikapulaan kiinnitetty mitään huomiota, eikä R ole sitä edes keksinyt ennen viime viikkoa. Nyt kun se on sen tajunnut, niin se pitäisi sulkea mielestä pois ja uskon tuon treenin varmasti auttavan.
Ohjatun merkin hidastuminen on kuulemma hyvin tyypillistä. Riehan vauhti on ihan riittävä huonoimmillaankin, mutta tottakai itse haluaisi siihen sen kaiken voiman, minkä tietää olevan mahdollista. Pitää vaan muistaa palkata aina välillä pelkästä merkistä ja tehdä ihan lentäviä lähtöjä. Hyvä vinkki tuli myös siitä, että palkka voisi välillä lentää liikkurilta, silloin tulee sitä vaihtelevuutta ja samalla koira oppisi katsomaan liikkuria vielä enemmän, mikä ohjatussa on kuitenkin hyvä juttu. Lisäksi Riikka kehoitti tekemään kapuloiden heittelyä merkin ympärille, mitä ollaan tehtykin ja nytkin R teki oikein hienosti.
Oikean lisäksi tehtiin vielä pari vasuria ja niissä huomasi, että oikea meinasi jäädä päälle. Hyvin nopeasti R alkoi kuitenkin kuuntelemaan ja vasuri nousi. Riikan filosofian mukaan, oisi aina tehtävä myös se toinen puoli, ettei koiralle jää ajatus vaan yhdestä suunnasta.
Rieha työsti kyllä hienosti ja vaikka välillä oli omasta mielestään ihan varma, mitä seuraavaksi tapahtuu, niin alkoi kuuntelemaan hyvin!
Zeta: Tehtiin tässäkin koemainen suoritus, järjestys i-m-s. Istuminen olisi voinut olla nopsempi, mutta sitten takaisin tullessa nousi ja kääntyi perään, istumisessa ei ole koskaan tuollaista tehnyt. Riikka sanoi, että oli levoton jo ennen tätä, eli liikutteli tassuja. Maahanmeno hyvä, seisominen myös hyvä, mutta seuruuseen lähdössä pomppasi rumasti.
Tähän saatiin ehdotukseksi, että alkaisin opettamaan Riehalle eteenpäin katsomista. Eli ihan sama, vaikka kierrän missä, niin koira katsoo vaan eteenpäin. Rauhoittaisi menoa, kun koiralla on selkeä tehtävä. Tätä alettiin työstämään lelun kanssa niin, että jätin koiran istumaan (tai maahan tai seisomaan), siirryin sen taakse, heitin lelun ja kun R katsoi lelua eli suoraan eteen, niin vapautus lelulle. Rieha hiffasi tämän todella nopeaan ja alkoi kääntämään katsetta jo ennen lelun heittoa. Tätä jalostettiin niin, että kävin viemässä lelun eteen, kävelin hieman koiran ohi ja taas kun R katsoi eteen, niin vapautus. Ihan hauska idea ja tuntui sopivan Riehalle. Mietiskellään ja työstetään!
Seuraaminen: Valitin meidän huonoista käännöksistä ja omasta huonosta kävelystä. Näytettiin pätkä, joka oli kohtuullinen, normikäynnin ja hitaan käynnin täyskäännökset oli huonoja, Rieha oli liian edessä ja sen takia jäi poikittamaan käännöksen jälkeen, juoksussa käännös oli hyvä. Askelsiirtymissä oikealle Rieha roikkui jalassa, muuten nekin oli ok. Hitaassa kävelyssä Riikka sanoi heti, että kävelen liian hitaasti, pikemminkin vähän lisää vauhti ja pitkiä askelia.
Täyskäännöksiä alettiin työstämään peruuttelun kautta. Ensin pelkkiä vasemmalle käännöksiä ja heti käännöksen jälkeen otan pari askelta taakse, jolloin koira joutuu korjaamaan. Sama juttu sitten täyskäännöksiin. Tehtiin ehkä kolme toistoa, niin R alkoi omatoimisesti tarjoamaan peruuttamista ja paikka parani ihan huikeasti. Riikka varoittikin, että näitä ei saa tehdä liikaa, muuten Rieha peruuttelee kohta koko ajan käännöksissä. Ainoastaan silloin tällöin kuurina, jos tuntuu, että poikittaminen alkaa näkyä.
Askelsiirtymiin vinkkinä yksinkertaisesti rauhallisempi käskytys, silloin innokas koira ei ryysää niin innoissaan perään. Toimi ihan kivasti kun kokeiltiin.
Oikein hyvä treeni ja paljon ajatuksia! Riesku oli taas kerran sairaan pätevä :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti