Ortopedi Sointu Jalkanen tutki ensin polvet ja sanoi, että leikattu polvi tuntuu hyvältä, ei luksoidu, eikä siinä ole turvotusta. Toisesta polvesta sanoi, että sekin on hyvällä mallilla ja vaikka ilmeisesti vähän luksoituukin, niin mitään radikaalia hoitoa se ei tarvitse, eikä tule tarvitsemaan. Muuten sitten kuunneltiin sydän ym. normaalit jutut ja rauhoitettiin koira kuvauksia varten. Myöskään rauhoitettuna leikattu polvi ei luksoitunut.
Kuvissa katsottiin sekä polvet, että lonkat ja lisäksi myös selkä. Lonkissa näkyi se löysyys, mutta nivelpinnoissa ei ollut merkittäviä muutoksia. Leikkaamaton polvi näytti kuvissa hyville ja leikattukin oli ihan ok. Siinä näkyi lievää muutosta rustopinnoilla, mutta siitä huolimatta oli kuulemma oikein hyvän näköinen leikatuksi polveksi. Leikattuihin niveliin kun tuppaa sitä nivelrikkoa kertymään ja kaksi vuotta leikkauksen jälkeen tämä oli eläinlääkärin mukaan oikein siistin näköinen. Eli lonkat ja polvet ovat sellaista vanhenevan koiran keskitasoa.
Mutta sitten se selkä. Tuikella ei ole koskaan kuvattu selkää erikseen, ei vaan ole tullut mieleen. Sen jumien on aina ajateltu johtuvan huonoista jaloista, eikä se ole ikinä esim. ontunut. Nyt kun näki selkäkuvat, niin onhan siellä ihan selvästi vikaa, vaikka ei asioista tai selkäkuvista niin paljoa tietäisikään. Eli eläinlääkäri totesi siellä olevan selviä spondyloosimuutoksia kolmessa nikamassa lannerangan alueella. Muutokset ovat sen verran selkeitä, että aiheuttavat varmasti oireita, eläinlääkärin mukaan selän alueen jäykkyyttä ja lihaksiston kipeyttä. Ja näkyväthän ne:
Tiedä sitten milloin selkä on tuollaiseksi mennyt, mutta ei nyt ainakaan ihan lyhyessä ajassa. Lannerangan aluettahan se on aristanut jo pitkään, mutta sitä on pidetty nimenomaan polvesta tai löysistä lonkista johtuvana toispuoleisuutena. Sinänsä tämä ei nyt vaikuta, edelleen niitä jumeja on hoidettava, riippumatta siitä mistä ne johtuvat. Mutta kun itse tuon kuvan näki, niin ymmärtää, että ongelmat lähtevät vähän syvemmältä.
Jatketaan siis hoitoa, tarvittaessa kipulääkkeitä antaen. Takin käyttö ja venyttelyt ja veryttelyt korostuvat entisestään. Lisäksi Tuike sai nyt Cartrophen-pistokset, joita jatketaan puolen vuoden välein. Muutenhan se syö nivelvamisteita ihan normaalistikin.
Tuike on kuitenkin edelleen reipas ja innokas pieni mummokoira, eikä sen elämästä juuri huomaa, että ihan ei priimaa ole luustoltaan. Se lenkkeilee innokkaasti ja haluaa aina mukaan joka paikkaan. Nytkin se sai kiitosta iloisesta ilmeestään ja ikäisekseen on erittäin vireässä kunnossa. Eipä ollut kesällä kerta tai toinenkaan, kun siitä kysyttiin, että minkä ikäinen pentu se on :). Nämä asiat vaan pitää tiedostaa ja parhaansa mukaan niitä hoitaa ja lievittää ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti