Treeneihin ehtimistä koitti parhaansa mukaan vaikeuttaa Neiti Viima. Ajattelin ottaa kaikki koirat mukaan, että käytäisiin koko sakki lenkillä. Lisäksi mulla oli mukana luut, mitä oisivat saaneet jyrsiä odotellessa. Eli ihan hyvät aikeet oli. Harmi juttu oli se, että mulla oli mukana myös Back on Track-loimet, joita kaksi kolmesta koirastani rakastaa ja yksi inhoaa. Tämä yksi on tietysti Viima ja kun se auton ovella näki, että minulla on mukana nämä kidutusvälineet, niin se teki 90 asteen käännöksen ja painui pilkkopimeälle lähipellolle. Eikä ottanut kuuleviin korviinsa niin mitään käskyjä...
Sellainen 10min siinä sitten yritin vuoroin maanitella ja vuoroin käskeä sitä tulemaan esiin, ilmaan mitään reaktiota. Kerran se kävi näyttäytymässä, mutta ilmeisesti muisti pahan BoTin ja katosi taas pimeään. Ihan oli siis hauskaa, meillä kummallakin. Lopulta sain sen tulemaan esiin, kun lähdin ajamaan autolla. Siltikään sillä ei ollut aikomustakaan tulla kyytiin, mutta kotiovelle se oli menossa häntä heiluen. No, Vimps jäi sitten kotiin. Ajattelin, että kyllä se nyt varmaan oppii, kun ei päässytkään mukaan, mutta veikkaan, että tämä oli alunperinkin sen suunnitelma. Nyt se sai jäädä yksin kotiin lämpimään loikomaan. Ja sen luunkin se sai sitten treeneistä tultaessa... Viimalle taas yksi tahtojen taisto 6-0.
Ennen Riehan agivuoroa lämpättiin tokohommilla. Seuruusta takapalkaten, että paikka olisi taas parempi. Jäävien erottelua tehtiin myös, onnistumisprosentti edelleen 100, vaikka kuinka koitin vaikeuttaa! On se vaan haastavaa, kun koira on niin hyvä :D. Luoksetuloa tehtiin myös. Vire oli korkea, mutta hyvin pysyi pakka kasassa.
Agirata oli tänään tälläinen:
Olin jotenkin ihan varma, että ei saada onnistumaan ollenkaan ja että R lähtee ihan lapasesta. Olinkin ihan hoomoilasena, kun selvittiin rata puhtaana A:lle asti, jei! Ja siellä oli vaikeitakin kuvioita. Wuhuu! Ehkä tauko ja pelkän tottiksen treenaaminen on saanut meidät samalle aaltopituudelle.
Alussa tulin ottamaan vastaan 2-hypyn taakse, josta merkkaus kolmoselle ja päällejuoksulla putkeen. Eikä R vilkaissutkaan väärää päätä. Siitä vekaten 5-hypylle ja putkeen lähetys takaaleikaten. Ja Riehahan hakee putket, ihan mahtista.
8-hypylle tuli taas päällejuoksu, jonka jälkeen piti linjata ysille, että saisi paremman lähestymisen putkeen. Tämä oli meille vaikein kohta. Päällejuoksu onnistui tosi hyvin, mutta sitten homma lähti lapasesta pariin otteeseen, eli R lukitsi heti hypyn ja sen takana näkyneen väärän putken pään. Tätä piti treenata ihan tosissaan ja palkata siitä, että ohittaa näkyvän putken. Tälläiset on meille ihan ehdottomasti vaikeimpia, eli kun pitäisi olla hallussa, mutta silti kuitenkin irrota. Mutta saatiin onnistumaan.
10-putkelta taas vekkiä muurille, että saatiin paremmat linjat. Siitä taas merkkaus 14-hypyn taakse, päällejuoksu ja saksalainen. Tästä kohdasta olin oikeasti ylpeä, sain siihen tehtyä hyvää rytmitystä ja uskalsin liikkua. Ja Rieha kääntyi niin hienosti, tälläiset kuviot oisi niin meidän juttuja, kunhan vaan uskaltaisin mennä ja ohjata. Siitä viimeiset hypyt, joille hieno irtoaminen ja vielä pujottelu, joka skulasi ok.
Olipas kivaa! Ja tuntui, että meillä on taas ihan mahiksia pysyä samalla radalla. Toki Rieha oli ihan liekeissä (ehti taas purra minua kädestä lelua ottaessaan ja hyppäsi kerran päin niin, että hyvä ettei ilmat lähteneet), mutta sain sen silti pysymään hallussa ja kun oikeasti ärähdin, niin jätti sikailunkin vähemmälle. Mahtista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti