Yksittäisinä tehtiin rengasta (lelu palkaksi, sitten takaaleikkauksia renkaalle ym. ja pelasi tosi hienosti), puomia ja keinua (hihnassa, että sain varmasti heti stopin ylösmenolle, oikein hyvä oli, alastulo moiteetonta) sekä pujottelua. Pujottelussa oli verkot, mutta otin heti alkuu siitä kolme verkkoa pois ja niin sujui tosi hyvin. Neljäskin verkko veks ja edelleen sujui kivasti toiselta puolelta, toiselta oli vaikeampi. Treeniä, treeniä.
Rata oli tämännäköinen:
Mitäs siitä. Toivoin rallattelurataa ja sellainen saatiin, kivaa! Ja Riehahan rallatteli. Itse asiassa rata meni tosi hienosti aina 11-hypylle. On niin mahtavaa mennä koiran kanssa joka irtoaa ja pystyn itse pinkomaan samalla eteenpäin. 8-putkelle lähti hienosti vaikka oli pimeä putki ja käytännössä vaan työnsin sen sinne. Jos alkurata sujui, niin loppu olikin haastavampi. Eli meni väärään putken päähän, vaikka kuinka yritin vekittää ennen 11-hyppyä. Vasta kun aloin ohjaamaan koiraa niin, että kuvittelin että mennään 13-hypylle, alkoi oikea putkikin löytyä.
Yhtä asiaa olen nyt miettinyt Riehan kanssa liitelyssä. Se on ensimmäinen koirani, mikä oikeasti voi rikkoa itsensä tuossa lajissa. Tälläkin radalla nähtiin lopussa yksi sellainen hyppy, että heikompaa hirvitti. Rieha menee niin lujaa ja silti se koittaa tasan tehdä sen minkä käsken ja kun en osaa ajoissa kertoa käännöksistä ym. niin sehän koittaa kääntyä ihan mahdottomista lähtökohdista. Olen kyllä koittanut miettiä ennakoivaa ohjausta oikein urakalla, koska tälläisellä koiralla sen tärkeys korostuu. Vielä kun sen osaisi viedä käytäntöön :(. Enkä sano etteikö se olisi kaikilla koirilla tärkeää, mutta Tuiken ja Viiman kanssa ehdin niin paljon paremmin ja kumpikaan niistä ei lähde tekemään itsemurhakäännöksiä vain koska minä käsken. Riepu-raukka taas kaikessa vauhdin huumassaan menee tasan niin kuin sitä käännän :(. Onneksi sillä on kuitenkin hyvä hyppytekniikka, ei roiski rimoja jne., mutta kyllä se vaan meinaa hirvittää. Yritetään, yritetään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti