Tiia keskittyi treenissä linjaamiseen. Tämä oli tosi hieno juttu, koska olen juuri itse paljon miettinyt miten saisin Riehaa vietyä niin, että sillä olisi optimaaliset linjat ja että se ei rikkoisi itseään tiukoissa käännöksissä. Puhuttiin alkuun siitä minkälaista agiohjaaminen monesti on (ja kuulemma Suomessa erityisesti), koiraa viedään tiukassa kontrollissa, sen pitää kääntyä ja olla juuri siinä missä ohjaaja haluaa. Usein meno onkin sellaista että mennään täysiä, jarrutetaan ja taas mennään täysiä. Linjaamisessa tarkoituksena on viedä koiraa mahdollisimman optimaalisesti ja koiralla on ehkä enemmän vapauksia. Jännä juttu, kuulostaa ihan peruskauralta, mutta ei se käytännössä mene niin.
Saatiin tutusta rataan ensin itse ja sitten katsottiin yhdessä. Jokaisella ohjaajalla oli eri kohtiin omia kuvioita: niistoja, ihmisnuolia, pakkovalsseja, vastakäännöksiä (minulla oli jotain rävellystä, mutta ryhmän kokeneemmat veti ties mitä hienouksia). Sitten käytiin rata läpi Tiian kanssa ja Tiia ehdotteli muutamiin kohtiin linjaamista. Yksinkertaisesti että viedään koira oikeaan linjaan tiukasti hanskassa pitäen ja terävästi askeltaen. Oli hauska nähdä kun 3-luokan koirille kellotettiin eri ohjauksia ja niin se vaan tuo perusohjaus voitti useammalla sadasosalla aikavertailussa hienot kikkailut. Ja itselle erityisen hienolta näytti se, miten paljon paremmin koirat liikkuivat. Niille ei tullut yhtään töksähtävää käännöstä tai epämääräistä hidastus-kiihdystä. Niin simppeliä. Ja kieltämättä itseäkin hieman lohdutti se, ettei joka kohtaan välttämättä tarvitse osata kikkailla.
Mites meidän oma treeni (me tehtiin mustaympyräistä rataa). No, Rieha oli aivan liekeissä. Se sai heti ihan hirmuisesti kehuja asenteestaan, vauhdistaan ja innostaan. Mutta sitten samaan syssyyn tuli kommenttia, että ei sitä ole kyllä helppo viedäkään, koska on niin nopea ja vauhdikas ja samalla irtoava. Ihan ekana meille tuli läksyksi taas se putkijarrutus. Edelleen pitäisi treenata ja treenata sitä, ettei koira sinkoa putkesta kymmentä metriä suoraan sinne minne nokka näyttää. Toisena juttuna Tiia sanoi, että sille pitäisi opettaa perusohjauksia parilla esteellä, koska sen vire nousee niin ylös radalla, ettei se ehdi ajatella. Plus silloin käyttää namipalkkaa vireen laskemiseksi. Toistoja se kyllä kestää, eli siinä ei ole ongelmaa. Riehan kanssa oisi kuulemma hauskaa testailla ohjausjuttuja :).
Saatiin me sujuvaakin kohtaa tehtyä. Linjaus tuntuisi sopivan Riehalle tosi hyvin, sille vaan pitää opettaa nyt mitä tarkoittaa kun vien sitä tietyllä lailla. Se lähti tosi herkästi takaakiertoihin jne., kun ei osannut lukea minua. Linjaamalla vietiin alun 1-8. Ja 8-hypyllä tehtiin yksi niistokin ;). Siitä taas loppuun saakka oikeastaan vaan linjaamalla. Tosi kiva treeni ja paljon ajateltavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti