Täähän nyt innostui... Riehalle tänäänkin jälki (nro 4 tänä vuonna ja miun tekemänä), sellaiselle metsittyneelle pellolle. Risuja riitti ja muutenkin kasvillisuutta ja ojia. Pituutta jäljelle tuli ehkä 50 askelta, mutta nyt siinä oli mukana kulma (käytännön syistä, muuten oltaisiin menty ojaan). Jälki vanheni tunnin verran ja nappulaa oli yksi kappale per jälki, paitsi kulmassa enemmän.
Ihan jäljen alussa veti taas parista ekasta askeleesta yli nopeammin, mutta sitten rauhoittui ja meni aika kivasti nenä maassa kulmalle saakka. Hieman jarruttelin sitä jossain kohti, mutta suurimmaksi osaksi meni hihna löysällä. Ja kulma oli ihan pro! Ei nostanut nenää maasta, eikä mennyt senttiäkään yli. Hieno!
Toinen suora oli hieman ekaa kiireisempi. Tuntui että Riehaa ahdisti hieman Viima, joka seuraili touhua vähän matkan päästä ja sen takia sille tuli kiire mennä vauhdilla ettei iso paha porokoira tule ja syö hänen namejaan. Hieman siis jouduin jarruttelemaan ja ihan lopussa meinasi vähän kääntyä sivuttain. Loppuun saakka selvittiin kunnialla ja voisinpa jopa sanoa että edelleen vaikuttaa ihan hyvältä tämä meno. Motivaatiota sillä on ainakin ihan hulluna. Paluujälkiä se koitti taas mennä kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti