Tuike on rallypätevyys ja maastoja

Vapaapäivänä ehdittiin taas monenmoista. Päivällä tein Riehalle jäljen alkeita pellolle namiruudun muodossa. Eikös se oli ihan hyvä aloitus kohta 2-vuotiaalle? No joo, ei ollut kauhean haastavaa se, R pysyi hienosti ruudussa ja oikeastaan jäljesti sinne jo minun jälkiäni pitkin. Ehkä sitä voisi jo vaikeuttaa kun näyttää sillä luonnostaan kykyjä olevan? Mutta katsellaan mihin jälki-innostus johtaa... Peltojahan meillä oisi tässä ympärillä vaikka kuinka.

Illalla oli taas vuorossa jänniä hetkiä, kun ajeltiin Muurameen Rallytokomölleihin. Tuike pääsi mukaan ja osallistumaan alokasluokkaan, jossa tehtiin tällättinen rata:

Kieltämättä vähän jännitys hiipi pintaan kun katseli tuota kuviota. Onneksi rallyssa on aina rataantutustuminen ja siinä sain selvyyden epäselviin juttuihin. Radalla sai myös palkata, mikä oli ihan kiva juttu kun ei tosiaan ihan hirveästi olla treenattu noita muutamia asioita kuten eteentuloja ja takaakiertämisiä.

Rata meni aika kivasti. Kummasti kuitenkin huomasin kuinka alkoi jännittämään loppua kohden. 13- kyltillä tehtiinkin selkeä virhe, eli istutin koiran takaakierron jälkeen, kun olisi pitänyt jatkaa matkaa. Rallyssa ylimääräisestä asennosta lähtee -10p., mutta älysin asian ja pyysin uusintaa (rallyssa saa myös uusia kaksi kertaa radan aikana, näistä tulee 3 pisteen vähennys, mutta muuten liike lähtee puhtaalta pohjalta). Uusinta menikin hyvin. Oli niin ylpeä itsestäni kun tajusin tuollaisen asian, vaikka jännitinkin! Tämä on ihan selkeästi tosi hyvää treeniä ohjaajalle!

Tuike veti iloisesti ja pätevästi. Homman ei tarvitse olla tokotarkkaa, mikä on itselle välillä vaikea muistaa, eikä se sitä ollutkaan. Pääasia että homma oli iloista, kontakti pysyy ja kaikki liikkeet sujui. Loppujen lopuksi ei saatu vähennyksiä mistään muualta kuin tuolta 13-kyltiltä, eli 3 pistettä uusinnasta ja 1 piste siitä että T hyppäsi minua päin. Näin ollen meidän tulos oli 96/100p. ja sijoitus 2/8. Ei huonosti tällä treenimäärällä :D. Toki siellä oli palkkaa mukana, mutta ei tunnu ollenkaan mahdottomalta lähteä ihan oikeisiin kokeisiin testaamaan tätä huvitusta.

Kaikista parastahan tässä on se, miten iloinen Tuike oli päästessään tekemään. Ja se sai vielä palkinnoksi isojen koirien luita ja voi että se oli ylpeä kun sai kantaa paketin itse, repiä sen auki ja mussuttaa kokonaisen ison luun. Ihanuus, ei kaiken tarvitse olla niin kamalan vakavaa! Tässä vielä koko suoritus http://youtu.be/7TG08gXawcY

Mölleistä treffattiin vielä Raisa ja tehtiin Riehan kanssa maastojuttuja. Ensin esineruutua. R haki kaksi esinettä. Näki lähdön, mutta sen jälkeen mentiin piiloon. Hyvin jäi mielikuva ja kumpikin esine nousi varmasti. Se on ihan pikkuisen liekeissä tästä puuhasta...

Sitten vedettiin vielä pienet viestit. Matka oli ehkä pisimmillään 300m ja tein pari 30-50m siirtymää. Riehalla oli tosi hyvä meno, eka lähetys A-pisteelle oli ihan kympin arvoinen ja veti sellaista vauhtia että oksat pois. Minulle päin juoksi yhtä lujaa. Tokalla lähetyksellä mietti ihan hetken (sellaisen kaatuneen puunrungon luona n. 50m päässä minusta), mutta lähti ihan itse etenemään ja sitten vauhti oli taas hyvää. Raisan päässä oli palkka kelvannut hyvin ja varmasti jäi hyvät mielikuvat.

Sellainen äksönpäivä tänään. Viima vietti päivän pihahommissa, vahtien puiden pilkkomista. Käytiin me rannassakin, jossa kumpikin musta heitti talviturkkinsa. Kesä tulee!