Yövuoron ja kolmen tunnin yöunien jälkeen startattiin Annan kanssa Pieksämäelle, jossa tarkoitus oli treenailla tokohommia. Paikalle saapui myös Jenny huiskuineen. Mukava parituntinen, ei tee huonoa koskaan treenata eri paikoissa :).
Rieha teki:
Seuruu: Liikkuroitu voivoin pätkä. Voisinpa sanoa että oli ihan todella tyytyväinen. Sekä ilme että paikka oli priimaa, paikallaan siirtymät sujui ja muutenkin se oli vaan makeaa. Ihana!
Liikkeestä istuminen: Aika hyvä :). Pikkaisen se istuu sivuun, mutta tekee kuitenkin nopeasti. Mietin että annankohan jonkun tuomarin mielestä liian voimakkaan jalka-avun, siis kun ajoitan käskyä omaan askellukseen. Pitäisi videoida ja katsoa.
Luoksari: Neiti keepie oli kovasti innoissaan ja eka seisominen valui. Ihan hyvin saatiin korjatuksi (ja R korjasi myös itse palaamalla seis-paikkaan ja heiluttamalla siellä häntää :D). Maahanmeno oli hyvä. Huomio omiin käskyihin, stoppaa paremmin kun en ole liian innokas luoksetulokäskyssä. Tulee silloin kootumpaa laukkaa, eikä kiitolaukkaa ja stoppikin onnistuu.
Metsku: Tämä on nyt edelleen vaikea, ja myönnän etten ole sitä jaksanut treenata, hyihyi. Kyselee kapulalla ennen kuin nostaa, palauttaa ravilla ja kapula ei ole hyvässä otteessa. Naksuttelin sille erikseen nostoja ja hieman alkoi ilme paranemaan. Saatiin myös lainata Jennyn mini-metallia ja sen kanssa ilme oli paljon parempi. Jos nyt ensiapuna käyttäisi pienempää kapulaa. Mutta hassu eläin se on, kaikki metalli kelpaa, mutta kapulasta on nyt jostain syystä tullut erikoinen.
Ruutu: Nyt oli taas hieman ilmassa etureunaan jäämistä, mutta kun en antanut stoppia, niin korjasi itse paikan taas priimaksi. Reeniä, reeniä...
Tuike-pieni teki taas rallytokohommia. Saksalainen täyskäännös alkaa jo sujumaan, enkä itse häsää niin paljon hihnan kanssa. Samoin eteentulot alkaa olla kivan näköisiä ja niistä tulee hienosti sivulle. Lisäksi tehtiin pujottelua ja spiraalia, joissa kummassakin oikein kiva meno. T sai hakea myös metallikapulaa ja sen kanssa se on erityispätevä, ei mitään ongelmia.
Tuike pääsekin keskiviikkona rallytokomölleihin, katsotaan miten ohjaaja osaa kylttejä tavata ja pysyykö hihna kädessä ;).
Pieksämäeltä ajelin kotiin vaihdoin Tuiken Viimaan ja lähdettiin JATtilaan agilitymölleihin. Pohdin matkalla montako rataa kumpikin menee ja loppujen lopuksi Viima juoksi kaksi rataa (mölliluokka ja sen uusinta) ja Rieha kolme rataa (mölliluokka ja sen uusinta ja 1-luokan rata).
Mölliradassa oli muutama haastava paikka ja Riehan kanssa tehtiin oikeastaan kummallakin radalla samat virheet. Yksi hyppy oli ihan mahdoton, suoran putken jälkeen piti kääntyä ja vaikka kuinka koitin jarruttaa, niin R vaan paukkasi ohi hypystä. Tämä mentiin kahteen otteeseen radalla eli me tehtiin Riehan kanssa neljä kertaa ihan sama virhe. Jälkikäteen mietittynä oli kannattanut vaan koittaa ottaa etumatkaa edelliseltä putkelta, eikä koittaa ohjata takaaa. R irtoaa niin älyttömän hyvin, eikä takaaohjaus ole nähtävästi vielä ihan varmaa. Lopussa oli myös ongelmia, mutta olkoon.
Kontaktit sujui ok, ei sieltä virheitä tullut, mutta en taaskaan ollut järjestelmällinen. Unohtelin vapautuskäskyjä, mikä saattoi sitten näkyä seuraavalla kerralla Riehan varastamisena. Mutta kun ei ole selkeä, niin eihän se koirakaan voi sitä tietää milloin saa lähteä, Mutta oli siellä hyviäkin kontakteja. Eikä ollenkaan paha fiilis, vaikka tuloksilla ei juhlittu. En mie tuota koiraa opi ohjaamaan ellen vaan mene ja yritä.
Katsokaa ja ihmetelkää, huomatkaa erityisesti tuo neljä kertaa toistuva sama virhe :D. Toiset julkaisee nolliaan, me tälläisiä jossa saadaan edes joku pätkä onnistumaan:
1-luokan radalla tuli pujottelussa virhe, eli karkasi lopussa. Ehkä hoputin liikaa, eikä vielä kestä sitä. Muuten aika samaa menoa kuin aiemmin, hypyille kääntyminen on sitä vaikeinta.
Vimps filmasi ekalla radallaan minkä ehti :D. Se käveli puomin, koitti käydä moikkaamassa ratahenkilöitä, jäi rapsuttelemaan, meni A:n alle heiluttamaan häntää... Ei siinä voinut kuin nauraa ja Vimps ihan selkeästi haki yleisöltä huomiota ja mitä enemmän se aiheutti huvitusta, niin sitä tyytyväisemmän näköinen se oli. Kunnes sitten se yhtäkkiä päättikin että nyt tehdäänkin agia ja loppurata meni oikein kivasti ja se oli ihan innoissaan. Niin Viimaa, niin Viimaa :D.
Uusinnalle sen fiilis olikin ihan eri ja tehtiinkin oikein pätevä rata ja nollana maaliin. Ihanneaika alittui n. 16s. eli ei ollenkaan paha. Ja porokoiran naama oli yhtä loistetta :D. Palkinnoille ei päästy, kun mölliluokassa ei virallisissa startanneita palkata. Tässä pieni porokoira ja henkensä edestä juokseva ohjaaja:
Aikamoinen äksönpäivä siis :). Mutta niin hauskaa! Ja hauskuus jatkuun tällä viikolla. Luvassa on möllitoko, rallytokomölli, tokon valmennusrenkaan koulutus ja agikisat. Sekä tietysti normaalit treenit. Kivaa ja mulla on vaan niin mahtavat koirat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti