Ajeltiin siis hallille, jossa oli ulkoilmaan verrattuna kohtuullisesti pakkasta ja oikein mukavat treeniolosuhteet. Koutsaamaan saatiin Kärnän Julia ja tykkäsin niin kovasti. Ihan mahtavaa kun saa osaavat silmät katsomassa ja sanomassa.
Ratana oli pauttiarallaa tälläinen:
Lähdössä menin ottamaan vastaan puomin toiselle puolelle, vastakkaisella kädellä eka hyppy, vaihto koiran puoleiseen ja lähetys putkeen. Tämä sujui kuin rasvattu ja R malttoi istua lähdössäkin tosi hienosti.
4-7 olikin haastava, mutta hyvillä neuvoilla saatiin sujumaan. Ensinnäkin sai olla tarkkana, että otin Riehan kunnolla haltuun ennen 4-hyppyä, koska muuten se lukitsi pujottelun. Vitoselle selkeä ohjaus, kohti riman keskikohtaa ja koiran puoleisella kädellä ja jalalla heitto taakse. Siitä tehtiin vissiin jonkinlainen tuplavalssi, eli ensin heitto sivuttain kuutoselle ja sen taakse vielä toinen valssi, että saatiin linja hyppyjen takaa putkeen. Ekassa heitossa koiran puoleinen käsi taas merkkasi mihin mennään ja saman tien lähdettiin etenemään. Tämä sujui aika hyvin loppupeleissä, vaikka sainkin noottia että kädet tekee ihme viipotusliikettä, kun pitäisi maalailla kauniita sujuvia vetoja. Riehakin kuulemma reagoi näihin vippauksiin haukkumalla, mitä en edes huomaa radalla. Kun keskityin, niin saatiin vissiin aika sujuvankin näköistä tehtyä. Jee!!
Pujottelu tehtiin leijeröintinä, eli jäin okserin toisella puolen. Laitettiin varmuudeksi 6 ohjuria, että pysyy eikä tarvitse siitä huolehtia. Tämä sujui hienosti, kunhan muistin pysyä koiran tahdissa, liika kiire kostautui heti. Samoin saisin antaa koiralle enemmän rauhaa ja jättää pujottelussa ylimääräinen höpöttely ja kannustus, kun ei R sitä tarvitse. Pöydälle se meni hienosti ja reagoi maahan-käskyyn hyvin. Pöydältä lähdössä sai olla tarkkana: ensin käsky, sitten liike ja kunnon haltuunotto vastakkaisella kädellä. Jos rintamasuunta aukesi yhtään, niin R oli taas pujottelemassa. Tämä kun saatiin sujumaan, niin loppusuora oli tosi hyvä. A:lle mentiin taas puomin leijeröintinä ja se toimi ihan sikahienosti ja kontaktitkin sujui.
Kokonaisuutena tosi hyvä treeni. Kun pysyn rauhallisena ja kerron ajoissa mihin mennään ja pidän ohjauksen sujuvan maalailevana, niin Riehahan menee. Jos olen myöhässä, niin se kyllä valitsee itse.
Toisena treeninä tehtiin ohjausharjoitusta, joka näytti tältä:
Tehtiin ensin pätkää 1-4, jossa treenattiin saksalaista. Voi että oli välillä vaikeaa, tykkäisin aina niin kovasti peruutella, kun se koira pitäisi saada tulemaan ilmankin. Kun muistin olla selkeä, vipata koiran puoleisella kädellä ja jalalla esteen taakse, merkata vastakkaisella ylitulo (jopa vähän ylikääntäen, mutta EI peruuttaen), niin R tuli hienosti. 4- ja 5- hypyille treenattiin myös kuviota, jonka nimen jo unohdin... Eli mentiin ja ennen puoliväliä käännettiin ylävartalo ja vaihdettiin kättä, jolloin koira jäi selän taakse ja käännöksen voimasta hyppäsi ja linja tuli sitten kuutoselle. Selitys ei nyt tee oikeutta, mutta joku kuvio se oli :D. Se sujui aika hienosti, kun vaan käskytin koiraa selkeästi hypyille ja liikuin rohkeasti.
Ja vielä ihan loppuun tehtiin kolmella hypyllä päällejuoksuja. Ei olla niitä treenattu kovinkaan paljon ja R selkeästi vähän epäröi hypätä minua päin (sama näkyi alkuun saksalaisessakin). Nämä siis myös treenin alle. Näissäkin tärkeää se oma juoksulinja, älä peruuta, vaan liiku eteenpäin.
Mitäs vielä. Ältsisti tuli vinkkejä ja ihan uutta treeni-intoa taas kerran. Rieha on kyllä makea, se jaksoi näinkin pitkän treenin tehdä täysillä. Ja oikeastaan vasta lopussa se oli sellaisella optimaalisella oppimisalueella, alussa se räyhäsi minulle aina väleissä ja meno oli aika aika siinä rajoilla että pysytäänkö hanskassa. Julia sanoi myös hyvä huomion siitä, että Riehalle kannattaisi pikkuhiljaa alkaa opettamaan myös maksimihyppyjä, ettei sille iskostu päähän tietty tapa hypätä ja oppisi lukemaan niitä rimojakin. Ehkä me otetaan jonkinlainen hyppytreeni työn alle.
Mutta huisin kivaa! Tässä vielä video kun R leijeröi pujottelua. Tehtiin tämä ennen rataa, päätin vaan testata miten sujuu (sen takia sillä on takkikin päällä). Ja huomatkaa, ei yhtään apuvälineitä, eli eiköhän me joskus saada kisapujokin aikaiseksi. R on niin hiano!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti