Raisa siis lupautui alkamaan Riehan toiseksi ohjaaksi, innolla odotetaan treenausta, itse kun ole ihan noviisi tässä lajissa. Onhan R siis vetänyt omia viestitreenejä silloin tällöin, mutta ehkä hommasta tulee vähän suunnitelmallisempaa näin.
Raisa jäi A-pisteelle ja minä menin Riehan kanssa B:lle, n. 500m päähän. Eka lähetys oli hyvä ja lähti reippaasti A:lle. Siellä oli pitänyt vissiin vähän yllyttää lähtemään ja sillä aikaa siirryin itse n. 200m. Näin mitä R teki ja se juoksi täysiä edelliseen paikkaan missä olin, pyöri siinä ja lähti palaamaan takaisin. Huusin ja silloin lähti tulemaan hyvin. Minulta lähti taas hyvin A:lle, mutta sitten jouduin valitettavasti kutsumaan Riehan takaisin kesken matkan, koska paikalle pölähti kolme moottorikelkkaa. Kelkkailijat olivat kuitenkin tosi kohteliaita ja vaihtoivat heti suuntaa kun näkivät meidät. Eikun uusi yritys ja nyt piti vähän yllyttää lähtöön, mutta sitten lähti hienosti. Viimeiselle matkalle tulin vähän lähemmäs ja nyt R juoksi suoraan minun luokseni, eikä epäröinyt siirtymän takia.
Hyvin se juoksee ja varmasti kun tulee varmuutta niin siitä tulee oikein pätevä viestieläin. Siirtymässä näki että ei olla tehty kuin lyhyttä matkaa ja oli sen takia hieman pihalla. Mutta ei huonosti näin vähällä tekemisellä, pitkällä matkalla ja kuitenkin suht extremeoloissa. Sisua sillä riittää vaikka muille jakaa, eikä ollut yhtään puhki tuonkaan rupeaman jälkeen. Tehtiin vielä pari lähetystreeniä lyhyellä matkalla, lähdön motivaation kasvattamiseksi, ne sujui hyvin.
Mutta kyllähän tämä on ihan Riehan laji, saa juosta sydämensä kyllyydestä :).
---------------------------------------------------
Illalla oli vielä vuorossa Doggien treenit. Otin mukaan Riehan ja Tuiken ja Jenny koirineen oli myös paikalla.
Rieha teki pari settiä. Aloiteltiin liikkeestä istumisella. Tuli hieman ahnehdittua, sillä se teki jonkun nelisen toistoa oikein, sitten meni yksi väärin ja sen kanssa jankattiin taas sen nelisen toistoa ennen kuin saatiin istuminen taas kaivetuksi. Pakkoko sitä on ottaa jotain, jos se sujuu...
Metallinoudossa oli vauhti vähän hiljainen, johtuen luultavasti tuosta pienestä hallista, joten otettiin kunnon hetsauslähtöjä. Riehan saa onneksi metskuunkin hetsattua ihan liekkeihin ja mitä kovempaa se lentää ja mitä enemmän kolisee, niin sitä paremmin se tuo. Saatiin tosi hyviä ja vauhdikkaita nostoja näin.
Luoksarin stopit oli tänään hieman hukassa. Tai seisominen luonnistui, mutta maahanmeno tuotti vaikeuksia. Rieha tykkäsi tarjota asentoa, missä sillä on etupää maassa ja takapää ilmassa. Vissiin helpompi tehdä sitten niin... Treeniä, treeniä... Kaukoja jumpattiin sivussa.
Seuraaminen oli kivalla mallilla, tehtiin lähinnä siirtymiä ja käännöksiä. Kuvasin vähän videota, että näkyy ongelmakohdat ja niinhän ne näkyy. Peruuttaminen on vaikein, siinä pylly heiluu eniten. Vasemmalle siirtymissä videolla näkyy, että käännän ylävartaloa liikaa, vaikka olen kuvitellut että pysyn aika hyvin suorassa. Sekin siis itselle treeniin. Muuten hyvä ilme ja paikka.
Ja vielä vähän korjaussarjaa, lähinnä ne omat olkapäät (jotka ei edes videolla näy)
Tuike-pieni aloitti metallilla. Ekassa oli hieman hidas meno, joten uusittiin ja sitten oli ihan priima nouto. Siitä liikkeestä istumiseen, joka sujui hienosti (ainakin taas vähän aikaa :D).
Kaukoja tehtiin niin pitkällä matkalla kuin hallissa mahduin. Hieman häsäystä, mutta kun pysyi sinnikkäänä, niin Tuikekin malttoi. Pitkästä matkasta ei tullut videota, mutta tässä vähän läheltä. Videossa näkyy aika hyvin, miten T käyttää leikattua jalkaansa, eli tuppaa jättämään sen ulommas kuin terveen jalan.
Luoksarin stopit sujui tänään Tuikella tosi hyvin, joten niitä ei jankattu sen enempää. Seuraamisessa oli hyvä ilme, mutta aina kun tultiin lähelle tiettyä seinää, niin T alkoi epäröimään. Jankattiin tätä kohtaa varmaan 10 kertaa ja koko ajan se paransi ja loppuviimein pystyi menemään hyvässä kontaktissa siitäkin. Ja paikka säilyi. Tuikelle on aina pahoja tuollaiset "esteet", se ei luota siihen, että en törmäytä sitä päin jotain, vaan alkaa itse huolehtimaan että mihin matka viekään. Rieha nyt varmasi seuraisi vaikka jyrkänteeltä alas jos niikseen tulee. Mutta hyvä yritys Tuikelta ja sille pitäisi aina muistaa tehdä noita vaikeita juttuja.
Tässä vielä neitokaiset tauolla. Rieha pystyy hienosti makoilemaan irti muiden tehdessä, tosin silmä tarkkana pitää olla. Mutta hyvin se osaa rauhoittua ja tuosta sen saa napata mukaansa ja se on heti valmis kuin partiolainen :).
Ja pikku-T, nenä pystyssä :)
Puhelimen kätköistä löytyi vielä tälläinen. Potilas-Viima ja uskollinen seuralaisensa Rieha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti