Lomareissun jälkeen treenivarvasta syyhytti kovasti. Tehtiin sitten eilen kotipihatreenit hämärtyvässä illassa.
Rieha treenasi alkuun merkkiä ja ohjattua. Merkillä haettiin alkuun vaan malttia, ei meinannut pikkukelpi ihan malttaa, eli alkoi tarjoamaan eri kohtaa ja pari räyhähdystäkin saatiin. Intoa on enemmän kuin pienessä kylässä. Otin mukaan omaa liikettä ja eri käskyjä ja Rieskun piti malttaa. Keskittyminen löytyi onneksi ja voitiin siirtyä ohjatun suuntiin.
Vein kapulat lähelle ja tarkoituksella myös ihan vierekkäin. Tarkoituksena oli siis vahvistaa ideaa siitä, että ulommainen haetaan aina. Hyvin pelasi tämä. Luovutustreeniä pitäisi ottaa myös erikseen, nyt meinasi tulla pari kertaa vinoon eteen.
Sitten tehtiin tunnaria. Vein kapulat Riehan kanssa yhdessä talon taakse, lähetys tehtiin toiselta puolelta. Joutui siis menemään kapuloille piiloon ja miettimään ihan itse. Meni täysiä ja tuli täysiä, oma suussa. En tosin nähnyt mitä se teki kapuloilla, mutta ainakin ne oli ihan samoilla paikoilla kun tarkistin. Tykkään nykyisin kovasti sen itsevarmuudesta tunnarissa, näillä sitä kasvatetaan lisää.
Loppuun jäävät, seuruun käännöksiä ja luoksarin stoppeja. Jäävät sujui hyvin, maahanmenossa meinasi ensin jättää kyynäriä ilmaan, mutta uusinnassa korjasi. Napakat stopit ja hyvä ilme. Seuraamisen paikka on nyt kyllä mainio ja käsikosketus on Riehasta kauhean kiva temppu. Luoksarin stoppeja tehtiin ihan rauhassa peruuttelun kautta. Eli muutaman askeleen peruutus, kutsu, stoppi ja siitä heti peruutus. Kivasti siirsi ajatusta taaksepäin, eikä tarvinnut juoksuttaa sitä niin paljoa.
Tuike kävi tekemässä luoksarin stoppeja samalla metodilla. Sillä oli kauhea yritys, mutta vaati aika paljon toistoja, ennen kuin se alkoi hiffaamaan ideaa. Mutta ehkä sillekin saisi tuon peruuttelun kautta paremmin ajatusta taaksepäin, se kun on aina tulossa niin kovasti minun luokse. Tässä meni sen verran aikaa, että T teki loppuun vaan yhden noudon ja pari temppua. Sen jälkeen oli tyytyväinen pieni :).
Viimeisenä Viima. Se oli aivan innoissaan. Eilen olisi ollut koe, johon harkitsin sen ilmoittamista, mutta en vaan saanut aikaiseksi. Olisi ehkä kannattanut, semmoinen räyhäkäs asennne Rouva Porokoiralla oli. Noudossa se lähti kuin rasvattu salama, samoin luoksetulossa. Seuruussa piti hieman keskustella siitä, pitääkö myös juoksupätkässä pysyä mukana, mutta keskustelu tuotti jopa tulosta.
Olen miettinyt sitä, miten toimin treeneissä Riehan ja pystykorvien kanssa ja olen tullut siihen tulokseen, että olen Riehalle paljon mustavalkoisempi ja sitä kautta reilumpi. Se on tietyllä tapaa ohjaajakovempi ja sillä on huomattavasti isompi moottori ja häiriönsietökyky, mutta siltikin sorrun pystykorvien kanssa edelleen ihan liikaa houkutteluun ja korjailuun. Homman kun voisi pitää myös niille paljon selkeämpänä. Jos asia ei onnistu, niin se kerrotaan, keskeytetään toiminta ja koitetaan uudestaan. Ei pitäisi liikaa jännittää, miten ne siihen suhtautuu, koska se on kuitenkin koiralle reilumpaa ja selkeämpää. Eli pyrin jatkossa selkeyteen jokaisen koirani kanssa :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti