Tänään tokoiltiin vielä JATtilassa Miian kanssa. Koko sakki mukana, Rieha tosin keskittyy tekemään vaan rauhallisia juttuja. Sen teemana oli tänään häiriötunnari. Alkuun Miia heitteli kapulaa samaan aikaan, kun meni etsimään. Oli aika jänskää, lentävää kapulaa piti aina vähän katsoa. Mutta aika hyvin se oma nousi, eikä vääriä maisteltu, vaikka niitä vähän siirtelikin.
Toisena häiriönä tehtiin tunnaria lelujen kanssa. Tästä useampi toisto, joista yhdessä piti ihan väkisin ottaa nännikumi kapulan sijaan. Mutta parani koko ajan. Kovasti se joutuu näissä pohtimaan, mutta hyvin alkaa blokkaamaan häiriöitä, eikä vääriä nosteltu.
Lisäksi treenattiin lähinnä seuruuta. Näitä nyt uskaltaa vielä hyvillä mielin mammakin tehdä, intoa ainakin on kovasti.
Viima on viime päivinä ollut ihan villi. Eilen jouduin käymään sen kanssa tahtojen taistelua siitä, pitääkö sen tulla takapihalta sisälle kun käsketään. Siinä meni porokoira edellä ja kiukkuinen omistaja perässä crocseissa ja yöpaidassa pimeässä pakkasyössä. Onneksi asutaan maalla. Ja onneksi se soustui lopuppeleissä sisälle tulemaan. Oisin nimittäin jättänyt sen pian sinne koko yöksi miettimään ihan rauhassa. Niin omalaatuisia aivoituksia tuolla eläimellä välillä on, ettei niille voi kuin nauraa, ainakin jälkikäteen.
Tänään tokotreeneissä fiilis oli myös vähän villi ja omia vapauksia tuntui olevan ilmassa. Se myös hieman kevensi etujalkaansa, kun otin sen autosta, eli sitäkin pitää nyt seurailla. Halliin mennessä käveli kuitenkin ihan ok, niin päätin treenata. Seuraamisessa jouduin sanomaan pariinkiin otteeseen paikasta ja kontaktista, mutta sitten viimeiseen toistoon paransi ja saikin siitä ison palkan.
Luoksetulo oli ihan eri maata. Lähti täysiä, pysähtyi ok ja lähti vielä siitäkin laukalla, eli sai tulla suoraan palkkaan.
Nouto sitten olikin ihan oma lukunsa. Unohdin ottaa mukaan meidän pienemmän noutokapulan ja päätin kokeilla miten käy, kun kapula olikin isompi eli Riehan pk-hyppyjen noutokapula. Viima lähti kapulan perään aivan liekeissä, mutta sitten tajusi huijauksen. Ja ei, isoa kapulaa ei voinut nostaa, vaikka yritin mitä. Tässä oli pakko antaa periksi, koska Vimps yritti parhaansa, mutta nouto nyt vaan on sille semmoinen spesiaalijuttu. Se ei kuitenkaan missään vaiheessa mennyt passiivikseksi, vaan koitti tarjota esim. maahanmenoa kapulalla ja siitä luoksetuloa. Eli sekin oli jo tosi hieno juttu, noudon opetteluvaihessa passiivisuuteen väistäminen oli sille hyvin tyypillistä. Nyt se oli iloinen ja terhakka koko ajan, isoa kapulaa ei vaan voinut nostaa.
Noudon sijaan tehtiin hyppyä. Se sujui tosi hyvin, pilkoin ensin paloihin, joista palkkasin ja sitten tehtiin koemaisena. Iloinen ja sähäkkä suoritus.
Paikkamakuu tehtiin Ronja-sakemannin vieressä. Tässäkin hyvä ja skarppi meno. Häntä heilui kun palasin piilosta, se on vaan niin hauskan hyväntuulinen tyyppi.
Kun oltiin agihallissa, niin loppuun tehtiin vielä pujottelua ja puomia. Vire oli edelleen loistava ja Viima teki suorastaan nopeita suorituksia. Olen harkinnut sen viemistä Riehan agitreeneihin tuuraajan paikalle ja nyt oli ainakin fiilis niin hyvä, että ehkä sitä voisi tosissaan harkita. Villi-Viima, tosiaankin :).
Tuike kävi vielä hallissa hakemassa ensin ruudun paikkaa. Kauheaa teputusta, mutta myös vähän ajatusta. Se myös haki sen ison noutokapulan, jota kolme kertaa isompi Viima ei vaan voinut ottaa suuhun. Pikkumummo onkin asennemummo :D. Lisäksi tehtiin seuruuta Miian ympäri ja liikkeestä istumista.
Virkistin myös pikkukoiran agiohjaustaitojani ja Tuike sai tehdä muutaman ohjauskuviot hypyllä (rima maassa) ja putkella. Se oli niin päheänä, niin päheänä ja pyöriteltiin siinä jos jonkinmoista. Ihan liikuttavan suloinen mummo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti