Eilen ajeltiin Saarijärvelle möllitokoon. Halusin testata, miten Vimps toimii vieraassa hallissa ja kokeenomaisessa treenissä. Eino-myrsky ei matkantekoa haitannut, kyllähän siellä tuuli, mutta on sitä pahempaakin nähty. Koirienkin kanssa kun kävin lenkillä, niin mukavan virkistäväähän se vaan oli. Eli siis pahin myrskypaikka ohitti ainakin meidät.
Saarijärven halli oli Viimalle siis ihan uusi paikka. Otin sen halliin ja se oli tosi hyväntuulinen ja innokas. Se heilutteli kaikille ihmisille häntää ja kerjäsi rapsuja. Eli oikein hyvä fiilis :). Ja fiilistä me haettiinkin, liikkeiden suorituksella ei niin väliä. Eli pitäkää se mielessä näitä lukiessa :).
Avoimessa luokassa oli kolme koirakkoa.
Paikkamakuu: Viima oli hyvin kuulolla. Meni ekalla maihin ja sitten piiloon. Viiman viereinen koira alkoi melkein saman tien haukahtelemaan ja jatkoi sitä koko makuun ajan, mutta onneksi Vimps on varma makaaja, eikä ota tuollaisesta häiriötä.
Kolmen minuutin jälkeen palattiin kehään. Viiman ilme kirkastui ja häntä alkoi heiluumaan villisti. Arvasin heti, että luvassa oli Pitkä Koira! Pitkä Koira on Viiman itse keksimä bravuuritemppu, jota se esittää aina kun oikein hyväntuulinen. Eli takajalat suoraksi ja autuas venytysasento. Samalla kuuluu heiluttaa häntää ja parhaassa tapauksessa vielä öristä. Nyt se tyytyi vaan kahteen ekaan, mutta voi sitä onnellista ilmettä. Pitkää Koiraa edistää se, että ihmiset alkavat väkisinkin nauramaan ja niin kävi nytkin. Viima oli niin iloinen! Tämä kuvaa mainiosti sen huumorintajua, se haluaa että ihmiset on hyvällä tuulella. Pitkästä Koirasta ei vaan oikein voi nousta perusasentoon, eli siihen tarvittiin sitten kaksoiskäsky. Semmoinen makuu ;).
Seuraaminen: Alku oli hyvä, mutta sitten tuli pari unohdusta. Se otti vähän häiriötä ovesta kulkijoista ja niissä tuli pysähdyksiä. Juoksussa irtosi sivusuunnassa. Mutta pääasia, että loppuun saatiin taas hyvä paikka ja fiilis.
Liikkeestä maahanmeno: Seuruu oli hyvä ja maahanmeno nopea. Istumiseen tuplakäsky.
Luoksetulo: Lähti hienosti laukalla, stoppi valui pikkaisen, mutta ihan ok. Viimeinen pätkä ravilla ja tuli suoraan sivulle vähän vinoon, eli sovelsi lopun. Hyvin tyypillinen Viimalle.
Liikkeestä seisominen: Hieno, harmi vaan, että pannasta tuli joku kutka, kun palasin ja alkoi rapsuttelemaan sitä, jonka päätteeksi sitten istui. Semmoinen unohdus vaan.
Nouto: Myös ihan Viimamainen. Täysiä kapulalle ja vähän saalistusta. Osaksi ravilla takaisin ja hieman vino perusasento.
Kaukot: Tuplakäsky maahanmenoon. Tämä täysin oma moka, pitäisi varmistaa, että se on kontaktissa ennen käskyä. Ekaan istumiseen tuplat, muuten hyvät vaihdot ja häntä heilui.
Hyppy: Nätti hyppy ja istuminen. Takaisinkutsussa jäi kuuntelemaan jotain ja siihen tuplat.
Kiltillä tuomaroinnoilla saatiin kasaan 167p. Tiukalla tuomarilla ei olisi ollut ykkönen, sen verran paljon tuli noita pieniä juttuja. Mutta pääasia oli, että Viima oli tosi hyvällä päällä kaikissa liikkeissä. Se teki aina palkkaustempun, eli pyörimisen ja palkkaantui siitä tosin hyvin. Tuplakäskyt on sen kanssa vaikea juttu. Se ei ole niin sähäkkä ja kun ei ihan ole kuulolla, niin ei vaan sitten reagoi. Vähän turhia pistemenetyksiä niistä.
Mutta kokonaisuutena Viiman kanssa voisi harkita ihan oikeaan kokeeseenkin menoa. Se osaa, mutta osaa myös tarvittaessa soveltaa. Varsinkin, jos siitä tuntuu, että ihmisiä pitäisi hieman viihdyttää ja saada hyvälle tuulelle ;). Mutta tavoitteet koiran mukaan ja Viiman kanssa ne ei ole tuloksissa, vaan fiiliksessä. Koska muistakaa, se on se matka, mikä on tärkeintä!
Tässä vielä video yksilöliikkeistä, huomatkaa pääasia eli heiluva häntä
Kun oltiin paikanpäällä ja voittajassa ei ollut koiria, niin päätin vielä kokeilla mitä Tuike sanoo vieraassa hallissa tekemisestä. Se oli vähän huono idea alunperinkin, koska se oli jo aamusta stressannut tuulta ja sen aiheuttamaa kolinaa. Stressaaminen näkyi sitten hallissakin, eikä liikkeistä oikein meinannut tulla mitään. Jopa sille varmat liikkeet oli vaikeita ja se läähätti ihan tosi lujaa loppuvaiheessa.
Tietyt jännitykset on Tuikella vanhemmiten kasvaneet, eli on alkanut enemmän pelkäämään noita kolinoita ym. Suurimman osan ajasta se on ihan oma iloinen itsensä, mutta sitten kun jännittää, niin niistä ei meinaa päästä yli, eikä ainakaan ilman tukea. Eli ei pienestä taida enää vaan olla tokokoiraksi. Pysytään jatkossa siis eläkeläislajissa, eli rallytokossa, jossa saa koko ajan kannustaa, eikä pienen tarvitse selvitä yksin. Se on sille ihan tarpeeksi, ei mummokoiran tarvii enää pystyä kuin just siihen mihin se itse haluaa :).
Ai niin, Rieskukin kävi hallissa ja teki kahden muun koiran seurana paikkaistumisen ja -makuun. Voi sitä onnea! Istumisessa nuuski jätössä, mutta mulkaisulla lopetti ja sen jälkeen hyvä. Makuussa jäi heti vinoon, muuten sekin hyvä. Ja onnellinen kelpi oli taattu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti