Rotunsa (ja muutenkin) Paras Viima

Tänään lähdettiin pitkästä aikaa näyttelyyn Viiman kanssa. Onneksi vaan ihan naapuriin, Laukaaseen, koska tietysti unohdin rokotustodistukset ja näyttelypaperit kotiin. Oli huomattavasti kivempaa ajaa 15min niitä hakemaan, kuin ihmetellä jossain satojen kilometrien päässä, että mitäs sitten :D. Nyt siis päästiin näyttelyalueelle kohtuullisin pienin ponnistuksin.

Meidän näyttelyseurueeseen kuului Viiman lisäksi Naakka ja Ipi. Malikehä oli ekana ja Ipi oli siellä upeasti ROP-VET ja VSP. Siitä oli aika hyvä jatkaa porokoirakehän, kun ainakin yhdellä oli jo kasa pokaaleja plakkarissa.

Tuomarina toimi Markku Kipinä ja hyvin pian kävi selväksi, että tiukka tyyppi oli kyseessä. Koirat kopeloitiin kyllä päästä varpaisiin, lisäksi ne mitattiin. Sai siis ainakin rahalleen vastinetta :D. Tuomari tykkäsi, että Naakka oli huikean Hyvä veteraaniuros, mihin oltiin tyytyväisiä. Muutenkin H:ta jaeltiin avoimin käsin, eli ei ollut varmuutta, mitä Viimasta tykkää.

Tiina sai kunnian handlata Viiman ja hienosti se meni (vaikka pientä tuskan hikeä meinasi ilmeisesti pukata :D). Tuomari tuntui tykkäävän Viimasta ja niinhän siinä kävi, että Viima sai arvosteluksi Erinomaisen. Ja koska se oli ainoa ERI:n saanut porokoira, oli se myös automaattisesti ROP ja tietysti myös ROP-VET. Eli koko potti kotiin!

Kaikkein Paras Viima!!

Arvostelu meni näin:

Feminiininen, hyväluustoinen veteraani. Koon ylärajalta. Hyvä raajaluusto, hieman pehmyt selkä. Pitkä lantio, hyvä kaulalinja. Hyväilmeinen pää, hyvät korvat ja silmät. Turkki ok. Riittävä askel. Hieman korkea häntä.

Pakkohan sitä oli sitten jäädä myös isoihin kehiin. Olihan meillä tuplaedustus veteraanikehään ja Viimalle paikka vielä ryhmäkehään. Hieman kyllä jo väsytti, mutta kerrankos sitä.

Tällä kertaa Raisa sai handlata Viimaa, kun Tiina juoksi Ipin kanssa. Hyvin porukka veti, oli ilo katsoa! Viima vielä oikein skarppasi ryhmäkehään, kun vetskukehässä meinasi jo hieman väsyttää. Tätä edesauttoi edessä juossut ihana podengopoika, jonka kanssa Viima flirttali estotta. Pelinaisen vikaa :D. Menestystä ei näissä isoissa kehissä tullut, mutta eipä se juuri painanut.

Ihan seisotaan niin kuin näyttelykoirat

Semmoinen reissu meillä! Kannatti lähteä, vaikka aina omaa mielenterveyttä epäilenkin, kun näyttelyihin raahaudun. Suurkiitokset Raisalle ja Tiinalle handlauksesta ja Tiinalle kuvista!

Rieha kävi perjantaina kisatokoryhmän treeneissä. Tarkoituksena oli tehdä kisamaisena settinä ruutu ja zeta, että näkisi skarppaako zetaan jos on päässyt juoksemaan ensin. Mutta tokihan se sitten mokasi ruudussa ja olihan se pakko korjata. Se meni ruutuun ihan sata lasissa ja ei pysähtynyt sisään ja taisi mennä vielä maahankin suoraan. Vähän liikaa virtaa siis. Korjasin ja seuraavaksi tarjosi leikkiinkutsua ruudussa... No saatiin tehtyä loppuun.

Zetassa tuli sitten esiin juurikin se ongelma vauhtiliikkeen jälkeen. Ei ollut kuulolla ja istuminen meni seisomiseksi. Kuuntelemattomuus näkyi jo lähdössä, eli pitää ottaa se heti alusta huomioon. Heti, kun lähtö oli parempi, niin jäävätkin onnistui.

Sitten pyysin Satua liikkuroimaan meille pitkän seuruun. Siis oikeasti pitkän. Halusin nähdä, että missä vaiheessa vire laskee, jos on laskeakseen. Oltiin tehty alle jo yksi seuraaminen itsekseen. No, eipä se juuri laskenut, Riehalla oli vaan niin hauskaa. Toki se loppua kohden skarppasi paremmaksi ja sain sen pari kertaa kiinni huonosta käännöksestä tmv., eli sitä kautta saatiin pakettia tokomaisemmaksi. On se vaan semmoinen intopiukea!

Loppuun tehtiin paikkiset rivissä. Niissä ei juuri huomautettavaa, en nähnyt edes tassujen liikettä.

Eilen treenattiin vielä Killerillä. Riehalle tunnari, ohjattu, zeta ja luoksaria. Ei pahempia mokia, oli hyvin kuulolla, kapulat pysyi hanskassa ja stopit sujui. En viitsinyt sen kanssa kauheasti jankata.

Viima esitti myäs toko-osaamistaan tunnarin ja noudon myötä. Jos ei muuta, niin oli sillä ainakin tosi kivaa! Häntä heilui ja naama loisti, vaikka tunnarissa kapulat tuotiin yksitellen ilman minkäänmoista ajatusta haistelusta. Tavan nouto sen sijaan sujui kivasti.

Tuike sai tehdä häiriötreeniä kuuntelun muodossa. Pikkukoira sivulle perusasentoon ja muut häiriköi. Se oli ihan yllättävänkin hyvä ja skarppasi tosi hienosti! Sekin sai lisäksi tehdä noutoa sekä puisella, että metallisella kapulalla. Mielenvirkistystreeni toimi taas hyvin!