Viime viikon lomailin ja koirat oli hoidossa. Kiitos siitä kaikille! Rieha kävi Raisan luona ja oli päässyt tekemään hieman tottista ja esineitä. Hyvin oli kuulemma mennyt, sekä hoitoreissu, että treenit, mikä on tietysti kiva kuulla.
Eilen jatkettiin esineillä. Kolme esinettä ehkä 20x30 ruudussa. Tuike sai tallata ja etsiä myös yhden esineen. Rieha tykitti kolme esinettä ehkä minuutissa ja oli aivan onnessaan. Ensi kerralla jos tekisi vaikka ihan oikean kokoisen kaistaleen, nyt vaan muistuteltiin. Ja mikä hienointa, ei pelaillut esineillä yhtään ja luovutukset oli nättejä. Niin pätevä koiruus!
Tänään aamusta ajeltiin Killerille koko sakin kanssa. Ensin lenkki ja sitten hallille treenaamaan. Rieha sai aloittaa aksalla, jossa tehtiin pientä radanpätkää, missä oli mm. niitä haastavia välistävetoja. Täytyy sanoa, että oli vähän hassu fiilis ohjata kipsikädellä, mutta sujuihan se joten kuten. Eniten jännitti se, ettei Rieha juossut tai hypännyt suoraan käteen. No, selvittiin vammoitta ja ratakin sujui aika kivasti. Pätkällä oli myös puomi ja kontaktit sujui hyvin. Lisäksi tehtiin hieman pujottelua ja keinua. Olipas hauskaa, pitkästä aikaa!
Rieha meni tauolle ja myös Viima pääsi aksaamaan. Se mietti hetken hallin ovella, että oliko tämä taas hyvä juttu, mutta päätti tulla testaamaan. Ja sehän suorastaan villiintyi. Tehtiin ihan pitkää radanpätkää ja Viima halusi vaan tehdä uudestaan. Tuo on niin parasta, kun näkee miten se nauttii, eikä tarvitse yhtään miettiä innostaako sitä vaiko ei. Tämmöinen hömppäily vaan sopii meille, kummallekin jäi niin hyvä mieli :). Ja Viimahan osaa, virheitä sille ei satu, kunhan se moottori vaan käynnistyy.
Sitten oli vuorossa mummokoiratoko/-rallytoko. Ja edelleen, niin hyvän mielen treeniä. Otin mukaan sekä metallikapulan, että ohjatun kapulan ja Tuike karkasi niille ihan jatkuvasti, koska se vaan halusi niin noutaa. Ja pikkusaparo vaan heilui. Rallyjututkin oli hyvin mielessä. Kun vaan pääsisi niihin kokeisiin tässä joskus... Tuike esitti noudoista myös tälläisen bravuuriversion, johon ei moni pystykään:
Rieha pääsi vielä toiselle kierrokselle. Tehtiin eka metallinoudossa vireen nostatusta, ettei kapula kalisisi. Kierrätin sitä putken kautta ja ulos tullessa sen piti napata kapula suuhun. Otettiin vielä isolla metallilla, joka on Riehalle vaikeampi. Hyvin tuntui pelaavan ja saatiin just semmoista hulluttelufiilistä, kuin hainkin. Vauhti oli hieno ja piti kapulaa kalisematta edessä pitkiäkin hetkiä.
Putken kautta kertailtiin myös luoksetuloa. Hyvin stoppasi ja kuunteli, ei me nyt lankaan, vaikka stopit ja eteentulot oli sekaisin. Lopuksi siirryttiin vielä ulos, jossa tehtiin pari eteenmenoa pidemmällä matkalla. Hyvin irtosi, tosin vauhti oli jo kaiken juoksentelun jälkeen hieman hiipunut. Mutta pääasia oisi vaan se varma ajatus.
Illalla käytiin vielä metsälenkillä ja en tiedä oliko siellä ampiaisia vai mitä, mutta sekä Rieha että Viima sai ihan ihme hepulin kesken lenkin. Viimahan tunnetusti vihaa lentäviä pörriäisiä ja lajista riippumatta ne saavat sen hermostumaan. Mutta nyt Riehakin sai samanmoisen pienen paniikin ja kumpikin vetivät autolle ihan täysiä. Kummallista, muuten olivat ok, enkä mitään öttiäisiä nähnyt. Mutta kylmenevän sään ampparithan on tunnetusti kiukkuisia, eli hyvinkin saattoi olla mahdollista, että mustat pistokset sai. Tuike sen sijaan onnistui välttämään vastoinkäymiset ja porskutti menemään samaan malliin kuin aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti