Hyppynoudossa taas isompi kapula. Hienoa menoa, ei yhtään epäröintiä ja laukalla kumpaankin suuntaan. Pito on ok, parempi jos ottaa kapulan vinosti suuhun. Millähän sen saisi automaattisesti tekemään niin? Sheippaamalla? Vinoja heittoja treenattiin myös, nekin pääasiassa ok. Yksi oli niin vino, että oli melkein hypyn kanssa samassa tasossa, sitä piti muistuttaa.
Seuraamisessa teemana, yllätys, yllätys, paikka. Mielestäni se paranee joka kerta. Nyt ei tarvitse muistuttaa vasemmassa jalassa kiinni pysymisestä kuin kerran tai pari ja alkaa itse hakemaan paikkaa. Kokeiltiin samaa myös juoksussa, siinä keulii hieman herkemmin vielä. Eli ainakin tälläisessä treenimoodissa paikan korjaus sujuu. Koemoodi voikin olla sitten ihan eri...
Luoksetulossa satunnaisesti palkkaa stopeista, odottelusta tai suorasta luoksetulosta. Pomput on taas lisääntyneet, eli suorien toistojen määrää on lisättävä. Stopit pelasi kyllä oikein hyvin.
Sitten tunnaria. Paljon vääriä, lisäksi hämymerkki, jonka alle laitoin välillä oman ja välillä väärän ja välillä en mitään. Alkuun meno oli hieman malttamatonta ja jos omaa ei löytynyt nopeasti, niin tarjosi väärää. Maltti kasvoi tehdessä ja oma alkoi onneksi löytymään. Hämymerkki on toinen asia, minkä kanssa Rieha menee lankaan. Jos oma on kerran se alla, niin se seuraavalla kerralla vaan olettaa, että siellä se on taas. Niin joutui pieni kelpi taas koville mietintöjen kanssa. Pitotreeniä tehtiin vielä erikseen. Siinä oli kiva ja levollinen ilme ja mälläys oli vähissä.
Merkkiä tehtiin häiriön kanssa, eli sinne piti mennä tunnarikasan yli. Oli hieman hankalaa, mutta mietinnän jälkeen merkki löytyi tosi hyvon. Ai että, nää kaavojen rikkomiset on niin parhaita. Rieha ei voi vaan kaahottaa, sen täytyy oikeasti ajatella!
Loppuun jumpattiin vielä kaukoja. Ihan hyvää tekniikkaa, tosin olen nyt kiinnittänyt huomiota että Rieha siirtää herkästi oikeaa jalkaa ja maatessaan vapaasti on vähän kierossa sinne suuntaan. Olisiko siis hieman jumia, pitääpä seurailla.
Tuike-pieni kävi myös humputtelemassa rallytokoa ja muistutteli mieleen tokojuttujakin. Rallyssa treenattiin vaikeita juttuja, eli takapään käyttöä ja sitä ettei hyppyä saa hypätä joka kerta, kun sen lähelle mennään. Sama juttu pujottelussa, ne ei ole merkkejä, joiden taakse voi yrittää joka välissä... Kyllä voi muuten pienellä koiralla olla intoa! Lopuksi Tuike sai vielä etsiä tunnaria isosta kasasta vääriä ja hyvin se homman osasi edelleen.
Riehalla on ollut pari viime viikkoa vakkarilenkillä aarre. Nimittäin jonkun onnettoman vaeltajan jäätynyt villasukka. Se kulkeutuu joka kerta aina vähän pidemmälle, kunnes käsken sen jättämään sukan hankeen. Silti Rieha löytää sen joka kerta ja kaivaa hangesta esiin. Se varmaan toivoo, että ensi kerralla sukka pääsisi jo autolle saakka. Itse en ole ihan niin innoissani...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti