Tänään käytiin heti aamusta treenailemassa Lauran ja Detan kanssa. Liikkuroin heille ensin juttuja ja sitten kehiin pääsi rva Porokoira. Se oli taas niin hassu :D. Halliin meno oli ihan kauheaa ja ilme oli taas kuin hakatulla koiralla. Lauralta piti kerjätä rapsuja ja pelastusta pahalata tädiltä (siis minulta). Mutta heti, kun alettiin tekemään, niin se muuttui hyväntuuliseksi ja teki Viimamaisen sähäkästi hommia. Se oikeasti meinannut malttaa lopettaa, kun vauhtiin pääsi. Vissiin tuo teatteriesitys vaan kuuluu tehdä.
Tehtiin ensin liikkuroituna liikkeiden alkuja. Tarkoituksena taas vahvistaa sitä terävöitymistä ja kuulolla oloa valmis-käskyyn. Nämä oli oikein hyviä, eikä Vimps ehtinyt juuri muualle katsella. Palkaksi teki aina ensin palkkatempun ja sitten vasta nakkia. Häntä heilui :).
Sitten tehtiin kaukojen aloituksia pari kappaletta. Tässäkin ajatuksena kuulolla olo heti alusta. Hyvin oli pätevänä, vaikka Laura vähän enemmän heiluikin.
Huvituksena tehtiin yksi suora luoksari, joka iloinen ja vauhdikas. Loppuun vielä liikkeestä maahanmeno, jossa möllitokossa tarvittiin viikonloppuna tuplakäsky istumiseen. Nyt se oli aivan hieno, seuruu ja maahanmeno hyviä ja istumaan pomppasi välittömästi.
Tosi hyvä fiilis taas, Viima olisi halunnut tehdä vielä lisää, mutta vein sen tässä vaiheessa autoon.
Sitten Viima autoon ja Rieha sai tehdä liikkuroidun tunnarin pihalla. Se oli kovin pätevä, meni tunnareille sähäkästi ja nosti oman välittömästi. Osui siis siihen ekana, mutta ei tarvinnut yhtään varmistella. Täysiä takaisin ja sai tulla suoraan nakkiin, lelulla en viitsi sitä enää turhaan hetsata. Kauhean pätevä kelpi ja kympin tunnari!
Viima pääsi vielä toiselle kierrokselle ja nyt ei tarvinnut edes esittää, että ällötti. Suoraan halliin ja tehtiin pientä radanpätkää, joka sinne oli rakennettu. Aivan ihana, reuhakas fiilis ja Viima meni niin lujaa, kuin se pääsee. Pakko oli kuvata ihan pieni pätkä, kun toinen on niin iloinen (huomatkaa haukku, joka meinaa aina sitä että Viima nauttii!). Putkeenkin se menee laukalla, mikä ei aina ole ihan itsestäänselvyys. Ohjaajakin sai taas pitkästä aikaa käyttää äänijänteitään oikein kunnolla kannustukseen :). Se on vaan niin Viima.
Tuike teki pihalla parit metskunoudot ja rallytokojuttuja. Viikonlopun jännitys oli poissa ja tilalla oli taas pieni, iloinen japsi. Metskut oli superpäteviä, toisessa kapula jäi pystyyn, mutta selvitti sen hienosti. Rallyjutuissa treenattiin seuraamisesta pyörimistä ja eteentuloja hyvällä fiiliksellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti