Tallasin Riehalle siis reilun 400m pitkän jäljen. Siinä 6 keppiä ja kolme kulmaa. Vanheni lenkin ajan eli n. 50min. Jana oli 20m ja kaikki oli hienosti suunniteltu. Kun palasin jäljen päästä, niin huomasin, että janalle on ilmestynyt mustikanpoimijoita, yhteensä neljä kappaletta, joista yksi vielä joka suuntaan vilistävä taapero. Tein henkisen facepalmin ja kävin sitten sanomassa, että eivät vahingossa ota janamerkkiä puusta pois luullen sitä roskaksi. Iloiset marjastajat lupasivat jättää sen rauhaan.
Lenkillä jo pohdin, että mitenköhän käy, mutta tämmöistähän voi sattua kokeessakin, joten eikun yrittämään. Kaiken kruunasi vielä se, että jälkiliina oli kotona, joten jouduttiin jäljestämään tavallisessa hihnassa.
Janalla Rieha eteni vielä ihan ok ja lähti jopa oikeaan suuntaan jälkeä, mutta sitten se alkoi vetämään jäljen taakse, johon marjastajat olivat siirtyneet. Taaperoikäinen oli siellä vielä oikein extrahoukutuksena ilonhuutoineen.
Pyörittiin siinä sitten aikamme, Riehalla oli kauhean kivaa. Se kieriskeli sammaleissa, kuikuili marjastajia ja heilutti mulle häntää. Itseä meinasi sapettaa ja ajattelin jo, että lähdetään pois. Palasin kuitenkin takaisin janalle ja pyysin uudestaan etsimään ja niin R lähti etenemään. Ekan suoran keppi nousikin hurjalla hännänheilutuksella ja siitä palkaksi kunnon revittelyt.
Ekaan kulmaan Rieha meni hyvin, mutta sitten siinä ilmeisesti oli taa harhajälkeä ja meni toisesta kepistä yli. Kulman paikkeilla kierrätti kuitenkin itse itsensä takaisin jäljelle ja kolmannelle suoralle mentiin jo todella tarkasti. Kolmas keppi nousi hyvin.
Kolmas kulma oli sekin tarkkaa työtä ja siitä mentiin nopeasti neljännelle kepille. Sen Rieha luovutti hienosti, mutta sitten sille tuli huono olo ja se oksenteli jäljen viereen 3-4 kuolaoksennusta. Se makasi mättäillä ja yökki varmaan 5min. Annoin sen olla ihan rauhassa ja lopulta aikansa venyteltyään se lähti itse liikkeelle ja nosti jäljen varmasti. Tässä vaiheessa sen työskentely oli upeaa, se tarkisteli välillä jäljen sivusta, mutta palasi aina takaisin jäljen päälle.
Kaksi viimeistä keppiä löytyi hyvin, mutta luovutukset ei enää olleet niin sähköitä, eli ilmeisesti siihen huono olo vähän vaikutti. Yleensä se haluaa tuoda kepit mulle käteen revitettäväksi, nyt se nosti kaksi viimeistä ilmaan ja tiputti ne eteen. Pääasia, että ne kuitenkin selkeästi ilmaisi.
Tässä vielä demonstraatio jäljestä, aika hieno kuvaus, vaikka itse sanonkin :D.
Kuten sanoin, tämä jälki opetti paljon. Rieha tietää mitä tekee ja siihen pitää luottaa. Hermojen menettäminen ei auta mitään, ennemminkin pitää palata takaisin ja rauhoittaa tilanne. Vaikeista olosuhteista huolimatta se selvitti jäljen tosi hienosti, kunhan vaan annoin siihen mahdollisuuden. Kokeessa olisi varmasti riittänyt aika ja kaikki tarvittavat kepit nousi.
Eli ehdottomasti kannatti lähteä ja yrittää. Tässä olisi voinut syyttää ympäristöä/olosuhteita/mitä vaan. Kirota maailmaa, soitella vihaisia puheluita koiran työskentelyn pilaavista ulkopuolisista tekijöistä. Miten helppoa olisi ollut jättää homma kesken heti alkuunsa ja jäädä vellomaan. Mutta kun yrittää, niin saattaa onnistua ja jatkossa tälläisistä tilanteista selvitään huomattavasti helpommin. Se on se asenne mikä merkkaa, eikä muuten koske vaan tätä jälkeä, vaan ihan kaikkea.
Oksentelu pitää nyt miettiä, se taisi yökkiä viimeksikin kotona jäljen jälkeen. Mietin, että onkohan uusilla valjailla tekemistä asian kanssa. Rieha menee aika tiukalla vedolla, niin jos ne painaa jotenkin ikävästi. Vanhoilla valjailla en muista sen yökkineen. Täytyy laittaa sille tilaukseen valjaat, joissa kiinnitys tulee alakautta, sekin varmasti auttaisi.
Jälkitilasto:
Matka 3650m
Kepit 55/62
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti