lauantai 24. elokuuta 2013

Taas jälkeä ja yksi agistartti

Käytiin eilen montuilla lenkillä ja Vesku tallasi Riehalle jäljen siksi aikaa vanhenemaan. Vanheni sitten vähän enemmänkin, kun Rouva Porokoira päätti kadota vartiksi. Hämärä alkoi jo hiipimään, mutta onneksi se sitten palasi ja päästiin vielä valoisan aikaan ajamaan. Rouva Porokoirakin oli aivan onnesta soikeana, oli niin hauska reissu... Olihan meilläkin hauskaa, hirvikärpäsinvaasion kanssa.

Pituutta jäljellä 550m, kuusi keppiä, vissiinkin viisi kulmaa. Vanheni sen reilun 1h15min.

Rieha oli taas ihan liekeissä päästessään jäljelle. Jos edellinen jana oli ihan super, niin nyt hohhailtiin ihan huolella. En tiedä vaikuttaako se, että Vesku on tehnyt jäljen siihen jotenkin innostavasti, mutta se tosiaan pomppi ja hyppi miten sattuu ja lopulta kaarrattamalla pääsi lähtemään oikeaan suuntaa.

Eka keppi löytyi hyvin, samoin toka ja kolmas. Sitten mentiin sellaista haipakkaa risukossa, että sinne jäi ilmeisesti kaksi keppiä. Kova vauhti kostautui myös viimeisessä kulmassa, josta veti yli ja vasta kaarrattamalla takaisin. Päästin sen siinä vaiheessa irti, koska en jaksanut jarruttaa ja tuntui, että jarrutus vaan kasvatti vauhtia. Lisäksi viimeinen suora oli kivisessä rinteessä ja onnistuin siinä kaatuman ilman vetävää kelpietäkin.... Irti se jäljesti paljon nätimmin ja viimeinen keppi nousi hienosti.

Intoa oli siis tänään enemmän kuin järkeä... Ei vaan aina voi tietää, mistä tuo vire tulee. Alla oli kuitenkin tunnin lenkki, eli liikuntakin piti olla hoidettu. Jana ärsytti eniten, välille jääneet kepit ei niinkään. Mulla on muutenkin nyt tosi iso janaongelma itsellä, koska en yhtään tiedä, minkälainen suoritus siellä on sallittu. Jotenkin kuvittelen, että koiran on edettävä yhdellä käskyllä luotisuoraan ja lähdettävä jäljelle tiukalla 90 asteen käännöksellä. Tai oisihan tuo varmaan se ihanne, mutta ilmeisesti siellä kuitenkin sallitaan vähän laajempikin etsintä ja kaarrattaminen jäljelle? No, katsellaan...

Tänään käytiin juoksemassa yksi agistartti oman seuran kisoissa. Ihan ok rata, tosin alku oli heti tosi kinkkinen, enkä oikein tiennyt miten sen ohjaan. No, rata kosahti heti siihen, koitin lykätä Riehaa irtoamaan kakkoshypylle ja samalla liikkua sivulle kohti kolmosta. No, Riehahan irtosi, kävi kakkoshypyn, sen edessä olleen hypyn ja vielä kääntymässä sen takana olleessa putkessa... No, irtoavahan se on, enkä sitten kuitenkaan auttanut sitä kääntymisessä tarpeeksi. Loppurata ok, tosin en enää jaksanut niin panostaa. Huomenna kaksi starttia lisää!

Jäähdyttelylenkin ohdessa tehtiin Killerin isolla kentällä pari eteenmenoa. Niissä ihan hyvä meno, vaikka Rieha aika läkähdyksissä olikin.

Sitten lähdettiin treenaamaan janoja, koska edelleen janapaniikki. Tallasin metsään kolme eri janatreeniä. Jokaiselta lähti jälki, jonka päässä oli keppi.

Eka jana oli lyhyt, ehkä n. 15m ja jälki lähti 10 metristä oikealle. Tämä oli hyvä, varma eteneminen ja kaarratus oikeaan. Keppi löytyi hyvin ja hieno luovutus.

Toinen jana oli pidempi n. 30m ja jälki lähti 20 metristä vasempaan. Tämäkin aika hyvä, nosti jäljen varmasti ja taas hieno kepin nosto.

Viimeinen jana oli n. 30m ja jälki lähti melkein takamerkiltä oikeaan. Tämä oli ehdottomasti huonoin. Toisaalta itse luultavasti sotkin koiraa, kun en jaksanut kiertää kunnolla takamerkille, eli lähdin metsään melkein etumerkiltä. Rieha koitti sitten kovasti nostaa tätä menojälkeä, eikä oikein edennyt suoraan. Otin takaisin ja mentiin lähemmäs ja lopulta oikea jälki löytyi. Tässä oli pisin jäljestysmatka, n. 50m ja sen päästä löytyi keppi taas hienosti.

Nyt ei ollut samanlaista hönkäilyä janalla kuin eilen, mikä oli hyvä juttu. Rieha kyllä löytää jäljen ja lähtee varmasti oikeaan suuntaan. Suoraan eteneminen on se jännin paikka, vaikka sekin Riehalta yleensä onnistu. Sain siihen tänään ihan hyviä vinkkejä kokeneemmilta, katsotaan josko päästäisiin toteuttamaan. Ainakin jos ylemmissä luokissa aikoo kisata, niin janan täytyy olla hyvä.

Jälkitilasto:

Matka 5200m
Kepit 80/91
Hukkia: 1

Tuike ja Vimps on jääneet nyt vähemmälle treenille, mutteivat tietenkään vähemmälle huomiolle. Yksityislenkkejä ja pientä temputusta on nekin saaneet. Viima taitaa olla vaan enemmänkin tyytyväinen, kun sitä ei raahata mihinkään. Tuike tarvitsee enemmän touhua, mutta senkin köpöisyys rajoittaa jonkin verran tekemistä. Sille on ensi viikolle varattu fyssariaika, eli mummo pääsee taas huoltoon!

Ei kommentteja: