Tänään kisattiin siis kotikisoissa kahden radan verran. Eka rata oli agirata, ihan mukava sujuva rata. Alkuun mietin paria eri ohjausta, olin ehkä vähän liian kiireinen ja siinä tipahti yksi rima. Puomin jälkeinen elämä mietitytti radalla eniten. Päädyin tekemään persjätön, joka yleensä toimii Riehalla hyvin. No, neitokainen oli jo kasvattanut vauhti niin paljon, että se ei kyllä lukenut ohjausta yhtään (toki olisin voinut vielä enemmän auttaa). Siinä siis yksi ylimääräinen hyppy ja tulos HYL. Aika olisi tälläkin radalla ollut superhieno.
Noihin lähtöihin pitäisi muuten kiinnittää huomiota, se menee kisoissa ihan porsaaksi. Kiskoo radalle kuin heikkopäinen, lakoaa maahan ja lähtee hiipparoimaan. Ei treeneissä ole ikinä tommoista, kisafiilis vähän puskee koiralle päälle :D. Eli pillit ym. treeneihin mukaan.
Toinen rata olikin sitten hyppyrata. Lähtö oli samantyyppinen kuin agiradalla ja päätin nyt testata eri ohjausta, eli menin vastaanottamaan. Se sujui hienosti. Toisen putken jälkeinen elämä oli minulle se vaikein, kun en oikein tiennyt mihin ehdin. Oli kuitenkin hyvä etten yrittänyt lähteä vaihtamaan puolta ja sain vietyä Riehan takaaleikkauksella renkaan jälkeiselle hypylle. Siinä tuli aika isoa kaarta, mutta rimat pysyi. Loppurata meni hienosti, toki sielläkin olisi voinut paremmalla ohjauksella pienentää kaaria esim. pujottelun jälkeisellä hypyllä. Mutta nyt en pystynyt parempaa ja olin kokonaisuutena rataa todella tyytyväinen.
Siitä irtosikin meidän ensimmäinen 0-tulos, LUVA ja sijoitus 2/23. Aika oli -11,66 ja tosiaan vielä jäi parantamisen varaa, mutta kuten videonkin onnen kiljunnalta kuulee olin rataan aika tyytyväinen :)
Riehan kanssa aksaaminen on todellista veitsenterällä taitelua. Olen aikasemmin aksannut ihan eri tyyppisten koirien kanssa, eli oikeastaan kaiken opitun sai heittää roskiin. Toki siihen on vaikuttanut myös se, että agility on tippunut meidän harrastuslistassa. Ei siis yksinkertaisesti olla treenattu niin paljoa kuin tarvitsisi, jos haluaisi nopeammin tuloksia.
Pikkuhiljaa ollaan kuitenkin edistytty ja se alkaa tuottamaan tulosta. Enää en koe olevani radalla aivan pulassa ja aina myöhässä, vaan välillä mennään ihan samalla radalla. Ennen kaikkea, osaan jo vähän ajatella miten Riehaa kannattaa radalla viedä. Ei ole helppoa ohjata tuollaista raivoisaa, irtoavaa tykkiä, mutta on se vaan silti aika antoisaa, kun koira antaa ihan kaikkensa! Kyllä meistä vielä agiliitäjiä tulee, vaikka aikataulu voi olla vähän hitaampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti