Vierivä koira ja ohjaaja ei sammaloidu

En taas käsitä, miten paljon olen onnistunut hommaamaan tekemistä. Kisoja ja kokeitakin on luvassa niin paljon, että alkaa jo epäilyttämään onko tässä mitään järkeä. Varsinkin, kun tajuaa, että ei tässä ehdi treenata. Ja työtkin vaikeuttaa harrastuksia. Olen kisojen takia joutunut vaihtamaan paljon vuoroja, mikä tarkoittaa sitä, että vapaita päiviä treenaukseen jää huomattavasti vähemmän. Vuorotyön ihanuuksia, kun ei nuo viikonloput ole automaattisesti vapaita. Ihan kuin alkaisi hieman stressiä pukata... Murr.

Ei kannata ressata, rennosti lennellen vaan

Treeniajan vähyys konkretisoitui tällä viikolla, kun tajusin, ettei olla treenattu viestiä sitten viime kokeen. Aika on vaan mennyt ja on ollut niin paljon kaikkea muuta. No, eikun äkkiä treenaamaan, kun Veskullakin oli vapaa. Mukava kimppatreeni saatiin pystyyn, onneksi meillä on täällä päin niin hyvä viestiporukka!

Päätettiin vaihtaa ohjaajien päitä, eli minä jäin A:lle ja Vesku meni metsään. Se kuulosti hyvältä idealta, mutta olisi ehkä pitänyt ajatella vähän tarkemmin. Pitkä tauko treeneissä, pitkä matka (meinivät ilmeisesti aika lähelle kilsaa), vieras maasto jne., niin olisi ehkä kannattanut pysyä helpossa edes jossain...

No, Riesku juoksi ekan pätkän B:ltä A:lle hyvin. Myös lähetys C:lle meni hyvin, Rieha lähti kuin ammuttuna. Seuraava koira oli jo lähetetty, kun Rieha yllättäen palasikin takaisin A:lle. Ajoin sen pois, mutta se koitti palata vielä uudestaan, eikä lähtenyt edes Narun perään. Sitten ajoinkin sen pois ihan kunnolla. N. 100m päästä se lähti menemään omin avuin.

C-pisteeltä lähetyksessä oli myös ongelmia. Se oli taas lähtenyt hyvin, mutta sen jälkeen oli hypännyt lähellä olleen ojan yli huonosti. Se tömähti pohjalle niin, että ilmeisesti ilmat lähti pihalle. Tästä johtuen se oli ollut aika pöllämystynyt, eikä enää oikein lähtenyt. Vesku oli hieman sille ärissyt ja lopulta se meni.

Kaksi viimeistä matkaa helpotettiin, eli kumpikin pää liikkui lähemmäs. Nyt hetsasin Riehan kunnolla lähtöön ja se lähtikin ihan uskomatonta vauhtia. Se oli ottanut edellä juosseen Naakan kiinni ja ne tulivat kuulemma D:lle ihan peräjälkeen. Myös D:ltä lähtö oli onneksi sujunut hyvin, eli siihen oli hyvä päättää treenit. Rieha oli ihan onnessaan ja hyvällä tuulella, eli pienesti paineistavat treenit ei siinä näkyneet millään lailla.

Huonosti suunniteltu treeni, mutta ehkä parempi, että saatiin ongelma esiin treeneissä, eikä kokeessa. Pääasia, että viimeiset pätkät Rieha juoksi ongelmitta. Kuvastaa hyvin sen luonnetta, vähän voi yrittää luistaa, mutta kun tarpeeksi tiukasti tehdää asia selväksi, niin sen jälkeen se on aivan fine.

------------------------------

Tänään treffattiin Merja ja Ruu JATtilassa. Riehalla ohjelmassa tottista. Hieman seurailin sitä eilisen törmäyksen jälkeen, mutta vaikutti olevan ihan ok, niin uskalsin ottaa metrisenkin ohjelmaan.

Aloitettiin kuitenkin jäävillä, Merja takapalkkasi. Oikein hyvä meno, kaikki kolme onnistui. Seisominen juoksustakin on parantunut huomattavasti. Otin myös yhden luoksetulon samaan syssyyn.

Sitten tehtiin metristä. Tehtiin ilman kapulaa, tarkoituksena vaan motivaatio ja muistuttelu siitä, mistä olikaan taas kyse. Toisella puolella namikuppi ja minun päässä lelu. Vaihtelin korkeutta, eli korkeamman hypyn jälkeen tuli helpompi matalampi. Eka oli heti metrissä, mikä oli ehkä vähän huono idea tauon jälkeen. Kolautti mennessään jonkin verran ja sen jälkeen koitti kiertää. Palautin takaisin ja sen jälkeen tuli ok yli. Täydessä mitassa menohyppy oli selkeästi huonompi, kun taas takaisin tullessa hyppäsi paremmin. En tiedä johtuiko sitten palkasta. Yhtään Rieha ei hyppyä jännää, se kävi sen hyppäämässä metrisenä kerran itsekseenkin, kun en tajunnut vahtia... Mutta hyppytekniikkaa pitää koittaa treenata.

Loppuun pari eteenmenoa, niissä hyvä meno.

Tuike pääsi halliin myös ja tehtiin voittajan liikkeitä. Ruutu löytyi hyvin ja stoppikäskyjäkin kuunteli. Istumista piti muistutella, mutta sekin alkoi sujumaan. Luoksetulo oli yllättäväkin hyvä. Hyppynouto täydellinen. Metalli ok, kunhan ensin ehti syödä maassa olleet namit... Kaukoissa oli jumitusta, kun halliin tuli koira, muuten tekniikka hyvä. Seuraamistakin tehtiin vähän, eikä sekään ollut pahan oloista. Lopputulemana, kyllä se vielä osaa. Jos vaan viitsisi viedä sen kokeisiin...

Treenien jälkeen ajeltiin Petäjävedelle katselemaan lampaita. Rieha sai alkuun kuljettaa laumaa yksin, eli ihmistä ei ollut nyt edessä. Pidettiin se vielä liinassa, että pystyin takaa säätelemään vauhtia. Lampaathan liikkuu vikkelämmin ilman ihmistä. Tässä treenissä sillä alkoi lamppu syttymään, se näytti välillä ihan oikealta paimenkoiralta kun lähti hiipimään lampaiden perään. Se myös osasi itse lukea lampaita ja lähti kiertämään jos ne meinasi kääntyä. Tätä tehtiin pitkät matkat ja välillä treenattiin flänkkejä takaa ohjaten ja se reagoi ohjaukseen hyvin. Ihan pätevää!

Treenattiin flänkkejä myös niin, että olin itse lauman lähellä ohjaamassa. Nyt Rieha sai olla irti. Välillä saatiin parempia kaaria, välillä vähän huonompia, joissa meinasi valua turhan lähelle. Flänkkien jälkeen tehtiin myös kuljetuksia ja saatiin hyvää rauhallista pätkää myös irti. Pikkuhiljaa alkoi väsymys kuitenkin viedä paimenesta voiton ja silloin ei enää oikein jaksanut olla järkevä. Väsymyksen huomasi hyvin siitä, että se alkoi sanomaan käskyihin vastaan yhä enemmän ja maahanmenot oli sellaisia 5s. pituisia, vaikka kuinka ärisi.

Kokonaisuutena nämä paimennukset on olleet tosi mielenkiintoisia. Niissä tulee selkeästi koiran luonne esiin. Rieha on kiihkeä, kova ja rohkea. Se meinaa tulla välillä turhan lähelle lampaita, koska se selkeästi haluaisi vähän haastetta. Se ei kuitenkaan vedä yhtään överiksi ja osaa säädellä painetta kuulemma hyvin. Eli se ei mene iholle/puremaan, vaikka menee lähelle, pikemminkin haastaa lampaita. Anniina sanoikin, että siitä tulisi hyvä koira työskentelemään ahtaissa tiloissa, koska se ei pelkää painetta. Minun pieni kovapääni. Ja kuljetuksissakin näkyi tänään hyvää malttia, eli varmasti sitä etäisyyttäkin saisi treenaamalla paremmaksi, samoin kuin noita flänkkejä.

Kovuus on siinä mielessä haaste erityisesti noissa flänkeissä, että Rieha alkaa herkästi vastaamaan ihmiseltä tulevaan paineeseen paineella takaisin. Se ikäänkuin syttyy taisteluun, niin kuin se syttyy treenikentällä ja silloin se unohtaa lampaat. Se ei siis tule puremaan :D, mutta nostaa hännän ylös ja on valmis taistelemaan, ikään kuin taisteluleikissä. Toisaalta tämäkään ei ole ongelma, kun ei turhaan sitä haasta. Nytkin flänkit sujuivat kaikista parhaiten, kun itse olin vaan mahdollisimman hiljaa ja rauhassa ja koira sai ihan itse kiertää ja hakea etäisyyttä luonnostaan.

Lopputulemana, pieni paimenkoira asustaa Riehassakin. Oli hienoa nähdä, miten siltä alkoi tulla ihan itsenäisiä ajatuksia ja toimintamalleja. Varmasti siitä tulisi tosi pätevä eläin, kun vaan treenaisi.

Viima sai käydä myös katsomassa lampaita, ihan ensimmäistä kertaa elämässään. Ne oli ihan hirmuisen jänniä. Kauhea haukkuminen niskavillat pystyssä alkoi saman tien ja jarrua pohjaan, että noiden lähelle en mene. Lopulta se uskalsi tulla lähelle ja sai käydä vähän kiertämässä laumaa, edelleen tosin piti murinahaukkua. Mutta vaikka lampaat jänniä olikin, niin selkeästi kiinnostavia.

Viiman mielestä paras juttu paimennusreissussa taisi kuitenkin olla Poke-koira, jonka kanssa se pääsi ihanasti tanssahtelemaan. Se siis selkeästi haluaa itselleen lampaiden sijaan yhden paimenkoirapojan, pistetääs asialistalle :)....