Viikonloppu hujahti nopeasti. Perjantaina oltiin Riehan kanssa bh-kokeessa kaupunkiosuuden häiriökoirakkona. Varmistin ensin tuomarilta, että eihän suoritettua bh-koetta voi enää hylätä ja kun ei kuulemma voi, niin mentiin :D. Ei vaan, Riehan kanssa on niin helppo mennä, se suhtautuu leppoisasti kaikkeen. Ihmiset on aivan ihania ja ohitettavat koiratkaan eivät kiinnostaneet. Riehasta ohittelu ja odottelu oli tosin aika tylsää, mutta välillä on pienen keepin tehtävä mitä pienen keepin on tehtävä.
Bh-kokeen tottisosuuden jälkeen trenattiin vähän itsekin tottosta. Juoksusta jäävät sujuivat tänään aika hienosti. Eikä niitä häirinnyt edes viereisessa autossa suu vaahdossa räyhännyt mali. Lisäksi tehtiin kentällä eteenmenoa yhdistettynä pieneen seuruuseen. Siinä oikein hieno eteneminen, ei moitittavaa.
Lauantaina suunnattiin Orivedelle ja pitkästä aikaa agikisoihin. Viime startista olikin aikaa 10kk. Olen halunnut rauhassa treenata ja toisaalta ollaan keskitytty enemmän muihin lajeihin. Mutta jospa sitä nyt innostuisi taas, näistä kisoista jäi ainakin todella hyvä fiilis!
Eka rata oli oikein mukavan oloinen. Se lähti parilla hypyllä, josta suorassa linjassa puomille. Muutenkin rata oli mukavan suoraviivainen, eikä siellä ollut meille pahoja ansaesteitä. Siihen oli aika selvät kuviot rataantutustuessakin. Rieha oli ihan liekeissä menossa radalle ja selvitettiin se omasta mielestä aika hyvin. Kaksi rimaa tuli alas, toinen enemmän Riehan piikkiin, toinen ihan täysin minun piikkiin. Viimeisen putken jälkeen oli kohta, johon en vaan yksinkertaisesti ehtinyt ja olin ihan koiran edessä. Olisi ehdottomasti pitänyt viedä se toiselta puolelta. Tuloksena tältä radalta siis 10, ihanneaika alittui -14.29.
Toisella radalla alku oli hieman haastavampi. Siinä oli pimeään putken päähän vienti. Se meni radalla hieman pelasteluski, Rieha tiputti riman ja kaarratti aika voimakkaasti, mutta kyllähän se putkeen menee. Muuten rata meni kivasti loppuun saakka, jossa sekoilin puomilla ja siitä tuli kieto toisiksi viimeiselle hypylle. Tämä ihan täysin oma moka, suunnittelin siihen alunperin takaaleikkausta, mutta nyt säädin valssin kanssa. Tältä radalta myös 10, ihanneaika alittui tässäkin -13.06.
Kokonaisuutena olin ratoihin todella tyytyväinen. Itsellä oli hyvä asenne, uskalsin liikkua ja juosta. Ei ollut sellaista pelkoa persiissä, että miten käy. Oltiin ihan samalla radalla. Kontakteilla oli pientä porsastelua, mutta en itse ollut kauhean selkeä niiden kanssa. Hienoa oli, että puomin ylösmenot onnistui, eli ei niissä tosiaan tarvita pysähdyksiä. Lopputelmana, meillä on oikeasti mahdollisuuksia saada nollia, eikä homma mene päättömäksi sinkoiluksi. Tuli suorastaan himo kisata lisää!
Tässä vielä videot radoista, kiitos Tiinalle!
Tänään päivällä käytiin uimassa ja loikoiltiin koko porukalla rannalla. Löydettiin aivan mahtava lahti, jossa on hiekkaranta, kirkasta vettä, eikä ketään muita. Kyllä kelpasi köllötellä helteessä!
Illan viiletessä käytiin tekemässä Viimalle verijälki hautumaan ja Rieha ajoi samalla reissulla lyhyen metsäjäljen. Pituutta sille tuli n. 300m, kahdella kulmalla ja kuudella kepillä.
Janalle Rieha lähti taas reippaasti, meni hieman yli jäljestä, kaarratti takaisin ja lähti hyvin oikeaan suuntaan. Neljä ekaa keppiä nousi hyvin, samoin meni eka kulma. Toiselle kulmalle se tuli myös hyvin, mutta sitten se lähti kaahotuksella kaarrattamaan ja yhdestä kepistä mentiin tämän takia ohi. Viimeisen kepin se taas löysi hienosti, kaarratti takaisin jäljelle ja siitä hyvä nosto.
Yksi keppi jäi metsään, mutta ihan ok meno muuten. Epäilen, että lopun sekoilu johtui siitä, että Viiman verijälki meni läheltä ja se sai hajua siitä. Vesku siis teki sen, eikä tajuttu että osutaan noin lähekkäin. Välillä en ole aina varma, onko Rieha jäljellä, mutrta kummasti se vaan nuo kepit nostaa ja se kai siinä on tärkeintä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti