Tie pohjoiseen- kuvakertomus

Tehtiin pikainen kesälomareissu Oulun kautta Ranualle. Koirat oli pakon sanelemana mukana, mutta ihan hyvin reissu loppupeleissä sujui. Viima ja Rieha on lunkeja matkakavereita, Tuike on se joka aina vähän stressaa. Mutta yllättävän hyvin mummokoirakin reissun handlasi :).

Tässä pieni kuvakertomus tapahtumista. Osa kuvista on otettu kännykällä/tabletilla ja osa kameralla, joten pahoittelut laadun vaihtelusta (ja kököistä kuvankäsittelyistä).

Saavuttiin Oulun Nallikariin, jossa olikin huikea biitsi. Koirat oli ensimmäistä kertaa meren äärellä, jokainen ehti maistaa vettä, mutta totesivat, ettei ollut juomakelpoista. Muuten meri tuntui kovasti olevan tyyppien mieleen ja toki siinä omakin sielu lepäsi. Varsinkin kun löydettiin oma poukama, kaukana kansoitetusta yleisestä rannasta.

Viima varsinkin haisteli mereltä kantautuvia tuoksuja oikein huolella

Riehalle löytyi jonkun ystävällisen oululaisen hylkäämä pallo ja siitäkös ilo irtosi!

Jonkinlainen merihirviö?

Tuikekin sai välillä leikkiä pallolla

Kaislikkomummo

Nallikarissa meillä oli vuokrattu pieni mökki, joka oli, noh, aika vaatimaton. Mutta koirat sai sinne ottaa ja se oli pääasia. Käytiin Veskun kanssa illalla kaupungilla kahdestaan ja sinne oli hyvä jättää koirat odottelemaan. Muutenkin tuntui, että tuolla leirintäalueella oli tosi paljon koiria, ilmeisen koiraystävällinen paikka siis. Vielä kun olisi se oma asuntoauto- tai vaunu, niin mikäs siellä olisi ollessa.

Tuikesta mökki oli hieman epäilyttävä

Viima sanoi, että ihan sama, kunhan saa nukkua rauhassa

Riehasta mökki oli siisti ja jeejee!

Ja sängyn ominaisuudet suorastaan loistavat!

Yö meni oikein mukavasti, jopa Tuike nukkui rauhassa, vaikka alkuun epäilin pöhiseekö se lerintäalueen äänille. Seuraavana aamuna käytiin vielä Nallikarissa lenkillä ja sitten jatkettiin matkaa Ranualle.

Eläinpuistoon lähdettiin senkin takia, koska siellä oli koiraparkki. Valitettavasti, kun mentiin paikalle, niin koiraparkki oli täynnä ja henkilökunnalla oli jo yksi koira takahuoneessakin. Palvelu oli kuitenkin hyvää ja he ottivat numeron ylös ja lupasivat soittaa heti, kun parkkeja vapautuu. Käytiin sillä aikaa kävelemässä ja uimassa Ranuan metsissä (tai siis Vesku, Rieha ja Viima uivat). Sitten tulikin soitto ja päästiin takaisin eläinpuistoon.

Häkit olivat muuten ihan ok, mutta ne olivat ihan wc:n vieressä, mikä tietysti tarkoitti, että ihmisiä kulki siitä paljon ohi. Hieman jännitti, mutta kun häkki oli kuitenkin lukollinen ja reiät sinne aika pieniä, niin uskalsin koirat sinne jättää. Ihan tyytyväisinä ne sinne jäivätkin.

Eläinpuiston vangit

Käveltiin eläinpuisto suht vikkelään läpi, ei kuitenkaan haluttu koiria liian kauaa pitää häkeissä. Ihan mukava puisto, vaikka voisihan sitä varsinkin isoilla pedoilla isommatkin tilat olla.

Sudet oli kovin katsojaystävällisiä, tosin sitten yli ajanut helikopteri aiheutti niissä pienen paniikin

Pakollinen huono porokuva, nähtiin me eläinpuiston lisäksi yksi ihan "oikea" porokin tien varressa

Ranualta lähdettiin ajamaan kohti kotia. Ajateltiin, että ollaan reippaita ja ajetaan suoraan kotiin, tällä kertaa Kajaanin kautta. Loppuvaiheessa matkaa idea ei ollutkaan enää niin hyvä, 600km ajo alkoi hieman puuduttamaan hyvästä tauotuksesta huolimatta.

Mummokoira sai välillä etuoikeuksia ja luvan matkustaa etujalkatilassa

Taukopaikoilla sieltä oli hyvä tähystää

Mustat sen sijaan joutui tyytymään sikaboksiin

Pysähdyttiin matkalla mm. Paltamossa, jossa syötiin piknik Eino Leinon- patsaan juurella. Stoppaikat tuli muutenkin tutuiksi, onneksi niissä on monessa hyvät mahikset uittaa koiria.

Käytiin vielä yölenkillä komeissa maisemissa. Ei sitä vissii kauemmas tarviikkaan mennä :D.

Lievestuoreen Lipeälammen lintutorni ja tyytyväiset matkustajat

Rieskun kanssa otettiin eilen vielä iltatokot. Pari tunnaria, jotka sujuivat hienosti. Vauhti oli hyvä, mutta työskentely silti tarkkaa. Ilmeisesti minun mokailu ei keepiä lannista, se tietää mitä tekee! Luoksetulon stopit ja eteentulot kertailtiin myös. Loppuun tehtiin istumistreeniä, johon otin nyt ihan uuden lähestymistavan, katsotaan toimiiko se. Palkkana nyt vaan pelkkä lelu, joka saattaa tulla satunnaisesti vaikka piilosta, johon kelpi saa juosta. Ainakin ilme muuttui heti paljon skarpimmaksi. Mutta katsotaan onko tuloksena vaan piiloon karkaileva koira :D.

Tänään olin kuunteluoppilaana Ulla Kaukosen hyppytekniikkaseminaarissa. Huomenna Rieha pääsee sinne ihan tositoimiin. Siitä innostuneena vedin tänään pienet hyppytekniikat kotipihassa, harjoitteena set point. Taas katsoi ihan uusin silmin koirien menoa. Rieha hyppää minusta ihan hyvin, sen pää on matalalla ja se myös ponnistaa takapäällä. Saa nähdä, mikä on tuomio huomenna, kun ammattilainen katsoo. Viima-rakas taas on onnettomampi, sen pää jaa ylemmäs, eikä sen selkä kaareudu samalla lailla. No, onneksi sen aktiivihypyt on jo tehty. Se kuitenkin kovasti taas tykkäsi, kun sai tehdä ja toisaalta jos jaksaisi aktivoitua hyppytekniikan kanssa, niin ehkä sen meno radallakin nopeutuisi. Kummankin kanssa otettiin vielä pujottelua ja Riehalle sain taas hyviä toistoja. Onko se sitten se radan yhdistäminen pujotteluun, mikä aiheuttaa tokavikasta välistä ulostulon?

Rieskun kanssa jatkettiin myös eilistä istumistreeniä hyvällä menestyksellä. Lisäksi seuruun ilmettä ja vähän paikkaa. Kiertojen kautta vielä luoksarin stopit hyvällä ilmeellä.

Tuikekin sai tehdä temppuja ja rallytokojuttuja. Iloista menoa mummelillakin.

Treeni-into alkaa taas palautua, vissiin pieni kesäloma oli ihan paikallaan!