Mulla on ollut vähän ristiriitainen mielipide paimennuksesta harrastuksena. Toisaalta on hienoa, että paimennukseen jalostetut koirat pääsevät toteuttamaan viettejään ja samalla saadaan informaatiota siitä, onko niistä vielä alkuperäiseen työhön. Ja onhan se upean näköistä, kun paimenkoira oikeasti tietää mitä tekee. Toisaalta, aina kun harrastukseen liittyy elävät eläimet, niin eettisyydestä on pidettävä todella huolta. Varsinkin, kun tuntuu että paimennus on nykyisin suuri trendi, rodusta riippumatta ja välillä tuntuu, että muistetaanko niitä lampaita ollenkaan.
Riehan kanssa ollaan käyty kerran lampailla kennelleirillä, sen ollessa alle vuoden vanha. Kokemus oli silloin aika ristiriitainen, en oikein saanut koulutuksesta mitään irti. Toisaalta osaavia koiria oli hieno seurata. Riehalle ei silloin mitään suurta lamppua syttynyt, mutta se saattoi olla paljon kiinni koulutuksestakin, jossa ei ensikertalaisia juuri sytytelty. Siihen päälle vielä pihalla oleva ohjaaja, niin ei hyvä :D. Kuitenkin sukupuunsa perusteella Riehalla pitäisi olla ihan hyvä verenperimä paimennukseen ja useampi sen sisaruksista paimentaa säännöllisesti.
Olen siis pidemmän aika ajoin pohtinut, että jos Riehaa kuitenkin vielä käyttäisi lampaita katsomassa. Edes sen muutaman kerran, että näkisi onko siinä paimenkoiran vikaa. Välimatkat fiksuihin paimennuspaikkoihin on vaan olleet niin pitkiä, etten ole laiskana jaksanut lähteä ajelemaan pelkästään sen takia. Niinpä innostuin, kun huomasin, että tänne päin on tullut paimennusta tarjoava yritys. Useampi tuttu vielä kehui paikkaa, niin se oli sitten viimeinen sysäys. Tämän seurauksena ajeltiin tänään Riehan kanssa moikkaamaan lampaita. Koitan selostaa pääpiirteet siitä, mitä tehtiin, mutta tosiaan kokemattomana voi mennä termit vähän pieleen. Eli koittakaa kestää!
Pienen keskustelun jälkeen aloitettiin homma pyöröaitauksessa. Rieha sai rauhassa kiertää ja tutustua lampaisiin, ainoa mikä oli kiellettyä, oli aidan läpi yrittäminen, mutta ei Rieha sellaista yrittänyt. Itse koitin pysyä tasapainopisteessä ja välillä harjoiteltiin kiertämään lähettämista kummaltakin puolelta. Tässä harjoituksessa Rieha ei vielä kauheasti saanut ajatusta, se haki koko ajan ohjeita tokokoiramaisesti. Kyllä se kiersi ja pysyi aika hyvin tasapainossa, mutta enemmän se katsoi minua, kuin lampaita.
Pienen tauon jälkeen lähdettiin pyöröaitauksesta isommalle laitumelle. Siellä harjoiteltiin kuljetusta ja flankkejä ensin liinassa. Minä kuljin lampaiden edessä ja kouluttaja Anniina piteli liinasta. Nyt alkoi näkyä enemmän ajatusta, kun se pääsi kulkemaan liikkuvan lauman perässä. Ja vietti alkoi jo mennä käskyjen yli, kun minun koulutettua tokokoiraa sai tosissaan käskeä menemään maahan... Flänkeissäkin oli jo jotain ideaa. Maahanmenot sujui muuten flänkeissä paljon paremmin kuin kuljetuksissa, ilmeisesti niissä se oli helpompaa, kun sai liikkua nopeammin. Nopeasti myös näkyi, kuinka Rieha väsyi ja silloin sillä meinasi mennä haukkumisen puolelle. Haukkuminen siis suunnattua lähinnä minulle ;).
Pidettiin taas pieni tauko ja seuraavalle kierrokselle Rieha sai mennä irti. Tehtiin samoja juttuja kuin liinassa, kuljetusta ja flänkkejä. Yhä enemmän näkyi ajatusta. Välillä meinasi vauhti kiihtyä (missään vaiheessa se ei kuitenkaan ollut lähelläkään esim. lampaiden puremista ja lauma pysyi koko ajan rauhallisena) ja jouduttiin antamaan kunnolla palautetta. Riehan kovuus näkyi tässä vaiheessa hyvin. Se ei todellakaan meinannut välittää huitovasta kepakosta muuta kuin, että kiva leikkikalu. Se pikemminkin vaan nosti sitä, häntä ylös ja vastaan. Eli palautteen täytyy olla joko todella tiukka, että menee perille tai sitten yhteistyö on löydettävä jotain muuta kautta. Nyt se alkoi löytymään ihan sen kautta, että se rauhoitettiin kunnolla, yritettiin uudestaan ja heti, kun pieni pätkä onnistui rauhassa, niin peli poikki ja kehujen kanssa pois. Kun pää kiehuu, niin turha sitä on jankata sen enempää. Tämä toimi hyvin ja saatiin hieno kuljetus aikaiseksi.
Pidettiin taas pieni tauko ja istuskeltiin laitumella lampaiden lähellä. Oli hauska nähdä, kuinka Rieha oli ensin ihan tohkeissaan, kieri ja pyöri, mutta sitten kun oli päässyt purkamaan jännän, niin se asettui makaamaan ja tuijottamaan lampaita ihan rauhassa, kuin paraskin paimenkoira ;).
Kolmas kierros aloitettiin taas kuljetuksella. Vietiin lampaat aitauksen reunaan, jossa harjoiteltiin flänkkejä kumpaankin suuntaan. Tuli sekä onnistuneita, että ei niin onnistuneita. Välillä Rieha valui liian lähelle, mikä johtui varmaan suurimmaksi osaksi omasta huonosta sauvan käytöstä ja siitä, ettei Rieha oikein ymmärtänyt mitä sillä tarkoitettiin. Loppuun saatiin kuitenkin onnistumisia ja Rieha teki kaunista kaarretta. Sille alkoi siinä vaiheessa muodostua ajatus siitä, mitä ajoin takaa. Siihen oli hyvä lopettaa ja päästää Rieha vapaalle. Se oli aivan onnessaan, hillui laitumella täysiä ja kävi hakemassa Anniinan paimenkoiran Poken leikkimään paimenkoiraleikkejä. Selkeästi sillä oli ollut todella kivaa ja naama loisti!
Todella kiva kokemus. Kaikki tehtiin lampaiden ehdolla, eikä niillä missään vaiheessa ollut mitään paniikkiin viittavaa käytöstä. Oli tietysti myös hienoa nähdä, että Riehalla on ajatuksia. Siinä näkyy se, että sitä on koulutettu paljon ja se hakee paljon kontaktia minuun. Siitä täytyy jossain määrin oppia pois. Tähän asti siltä on lähinnä karsittu kaikkia paimentamiseen tai silmän käyttöön liittyviä juttuja, joten niiden kaivaminen esiin on hieman eri asia kuin nuoren, kouluttamattoman koiran kanssa. Ja toisaalta se on plussaa, että Riehan hallinta on hyvää. Vaikka ei sitä välillä olisi uskonut, maahanmenot oli välillä niin sinnepäin, kun ei vaan pystynyt... Meinasi jo tätä toko-ohjaajaa hieman kiristää :D.
Lopputulemana, ei kuulemma tarvitse montaa treeniä, niin Riehasta saattaa löytyä hyvinkin pätevä paimen. Reilun viikon päästä katsotaan siis toisen kerran, miltä ne lampaat näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti