Ennenkokematon evakkoreissu ja treenit

Eilen käytiin kisaavien ratatreeneissä, jossa tehtiin kunnon esteväleillä kisakentän kokoisella alueella. Päivän ratana oli joku 1-luokan kisarata, ihan mukava.

Tehtiin rata kaksi kertaa. Jos jotain positiivista, niin toiselle kerralle saatiin vähän parannusta. Onnistuin nimittäin välttämään yhden ansapaikan tekemällä vastakäännöksen, jolla Rieha kääntyi todella hyvin. Muuten Rieha oli noilla esteväleillä taas kovasti irti ja omatoimisia esteille irtoamisia tuli useita. Pujottelussa meinasi myös olla ongelmaa, tuli kummallakin kerralla tokavikasta välistä ulos. Tämä on se ihme ongelma, joka aina välillä tulee esiin.... Samoin tuli ilmi se, ettei R pysy kontaktilla, jos olen perässä, vaan paukaisee siitä surutta läpi. Huoh, ei ole helppoa.

Treenin jälkeen tokoiltiin vielä pienellä porukalla. Luoksarin stoppeja kierroista, toimivat ok. Ruutu löytyi, eikä siinä ollut muutenkaan huomauttamista. Ohjatussa meinasi vasempaa haettaessa mennä keskelle, mutta korjauskäskyillä teki hyvin. Oikeassa ei ollut ongelmaa. Loppuun tehtiin vielä kimpassa paikkaistuminen ja Riehalla oli tosi vaikeaa. Sain sen kiinni siitä että meinasi mennä maahan, mikä oli ihan hyvä juttu. Jotenkin tuo on nyt ihan hajalla, fiilis on ihan väärä... Tehtiin erikseen vielä istumisen häiriötä ja siinä se skarppasi ok. Mutta miten koko liikkeestä saa mielenkiintoisemman ja aktiivisemmin tehdyn, siinäpä pulma. Mietin, että jos alkaisin palkkaamaan sitä lelulla piiloon, toisiko se tarvittavaa äksöniä?

Tämä aamu valkeni mielenkiintoisesti, kun herättiin 10 aikoihin ja luin facebookista Vihtavuoren tehtaan räjähdysvaarasta. Asumme n. 3km päässä tehtaassa ja siinä aloimme pohtia, että pitäisiköhän tässä lähteä johonkin. Kun viranomaistiedotteissa puhuttiin 7km vaara-alueesta ja kehoitettiin omatoimisesti poistumaan, niin pakattiin koirat ja ajettiin porukoille. Vaikka mitään ei onneksi tapahtunut, niin olihan se aika jännää seurata tapahtumien kulkua. Toivotaan, että mitään näin vakavaa ei jatkossa enää tapahdu!

Evakkoreissun takia jätettiin vepetreenit tänään väliin, mutta illalla suunnattiin oman ryhmän agitreeneihin. Rata oli tänään tälläinen:

Ei ollut kaikista mairittelevin rata meille tämäkään. Tuli hyvin esiin ne meidän ongelmat, Rieha on niin järjettömän nopea, se reagoi pieneenkin vippaisuun, se rakastaa esteitä ja kaiken päälle hyppää vielä järjettömiä loikkia. Eli nuo alun välistävedot oli todella, siis todella haastavia. Lähinnä siis jankattiin niitä, este kerrallaan. Oli oikeasti haastavaa saada Rieha tulemaan välistä, koska se haki seuraavaa hyppyä ihan hullun kiilto silmissä. Lelupalkalla saatiin jotain sujumaan, mutta tämä vaatisi jatkossa todella, siis todella paljon treeniä sekä minulle, että koiralle.

Takaisin tullessa takaakiertojen kautta tehdyt hypyt sujuivat hinasen paremmin. Onnistuttiin tekemään jopa kaksi peräkkäin, kunnes en vaan yksinkertaisesti enää ehtinyt mukaan. Ei vaan pysty tekemään tuossa vauhdissa tuollaista ohjausta ja liikkumaan samaan aikaan sujuvasti sivuttain. Mutta kaksi estettä oli sekin jo saavutus sinänsä.

Päivän tokoilutkin meni vähän penkin alle, kun alettiin jankkaamaan metskunoutoa. Rieha oli aksan jälkeen ilmeisesti niin läkähdyksissä, ettei oikein pystynyt kunnolla pitämään kapulaa, kun piti niin läähättää. Se meni sitten hienoiseksi taisteluksi, tuloksena sentään muutama onnistunut toisto. Aina ei vaan voi onnistua.