Tänään aamulla meinasin jo jättää päivän koulutuksen väliin. Vuorossa oli siis kisatokoryhmän koulutus Pulliaisen Riikan opissa. Väsytti ja en oikein saanut ideaa siitä, mitä oltaisiin treenattu heti kokeen jälkeen. Sitten kuitenkin pohdin asiaa ja päätin lähteä, koska jonkinmoinen palautteleva treeni oli tehtävä. Se oli erinomainen päätös, koska saatiin aikaiseksi hyvät treenit ihanassa aurinkoisessa ilmassa. Riikka on aina iloinen ja positiivinen kouluttaja, jolta saa hyviä vinkkejä. Ihan parhautta oli myös se, että sain oikeasti ajatuksen siitä, miksi luoksetulo ei eilen kokeessa toiminut. Pakissa on taas useita uusia ideoita ja hirmuisesti treeni-intoa!
Aloitettiin treeni kimppajutuilla. Ensin paikallaolot. Lyhyt istuminen, jossa R oli kuulemma kerran liikauttanut tassua, muuten hyvä. Sitten tehtiin paikkamakuu extrahäiriössä. Riikka kävi jokaisen koiran edessä heiluttamassa lelua, heitteli rivin edestä palloja, hyppi ja hihkui. Rieha ignoorasi kaiken muun tosi hienosti, mutta kun Riikka sanoi jotain ärrällä alkavaa oikein iloisesti hihkuen, niin silloin kelpie hieman nykäisi. Pysyi kyllä maassa, mutta näki, että selkeästi pohti kutsuttiinko sitä. Mutta pätevä se oli.
Sitten tehtiin treeni, jossa Riikka koitti saada sivulla kontaktissa olevia koiria häirittyä. Tässä Rieha meni lankaa saman tien. Sille ei tarvinnut sanoa kuin maahan, niin johan aina valmis pieni partiolainen lakosi salamana. Pari kertaa jouduttiin toistamaan ennen kuin tajusi, että käsky ei tule minulta. Sen jälkeen ei enää mennyt lankaan, ei vaikka olin metrin takana. Hyvä treeni!
Yksärikierros aloitettiin sillä luoksetulolla. Sepostin, kuinka liike on treeneissä toiminut todella hyvin, mutta miten eilen kokeessa koko liike meni ihan oudosti. Mietittiin sitä, että reagoiko Pieksämäen "merkkikujaan" ja rakennettiin kentälle sellainen. Sen läpi tehtiin sitten koemainen luoksetulo. Se oli lähestulkoon täydellinen, eikä Riikka löytänyt siitä huomautettavaa. Eli juuri sellainen luoksari, mitä odotin kokeessakin...
Pohdittiin syitä, miksi liike ei eilen toiminut ja sitten minulla välähti. Luoksetulo oli kaukojen lisäksi ainut liike, mitä treenasin ennen kehään menoa. Ne olivat myös liikkeet, missä tuli kokeen oudoimmat virheet. Ja selvää oli, että Pieksämäen parkkiksella en saanut treenattua niin kuin treenaisin normaalisti. Ei ollut tilaa ja en oikein kehdannutkaan, koska vieressä pyöri alempien luokkien kehä, mitä en halunnut häiritä. Homma oli vähän sellaista hiljaista piiperrystä. Tehtiin me toki seuraamistakin, mutta siinä pystyin palkkaamaan normaalisti.
Jännitän kokeita ja sen takia olisi aina kiva treenailla ennen kehään menoa. Se jotenkin luo itselle varmuutta. Mutta käytännössä, mikä sen antama hyöty on? Pahimmassa tapauksessa hyvin sujunut homma hajoaa, niin kuin ilmeisesti eilen kävi. Pitäisi oikeasti luottaa koiraan ja sen osaamiseen. Tai jos treenaa, niin treenaa sitten rennosti ja normaalisti. Ensi kerralle taas hyvää mietittävää ;).
Katsottiin myös tunnaria. Ensin koemainen, joka oli aika tyypillinen. Meni hyvin laukalla, nuuski rauhassa ja nosti oman heti. Palautus ravilla ja pari kunnon puraisua kapulasta. Mietittiin ensin palautukseen vauhtia. Tehtiin treeniä yhdellä kapulalla niin, että jätin Riehan istumaan ja kapulan sen eteen n. metrin päähän. Sitten menin itse reilun matkan päähän koiran taakse ja annoin tunnarikäskyn. R nosti hyvin ja toi hienosti laukalla, mutta lähestyessä alkoi puremaan kapulaa. Kauempana ollessaan ei purrut, joten lähelle tuleminen aiheuttaa mälläämisen.
Jätettiin sitten vauhtitreeni ja keskityttiin pitoon. Riikka oli sitä mieltä, että kun luovutus ja pito saadaan rauhallisiksi, niin vauhtikin kasvaa. Hyvin mahdollista. Tehtiin simppeliä pitotreeniä, jossa annoin kapulan Riehalle ja samalla pidin leuasta kiinni. Rieha käy tunnarikapulaan kiinni ihan innoissaan ja vetää sen saman tien syvälle takahampaisiin, jolloin sitä on helppo rusauttaa. Sen takia oli tärkeää, että pidin koko ajan kiinni kapulasta ja kun R nappasi kapulaan kiinni takahampailla, niin siirsin sen etuhampaiden taakse. Siinä hetken rauhallinen pito, naks ja palkka. Rieha hiffasi asian taas kerran supernopeasti ja alkoi muutaman toiston jälkeen korjaamaan paikkaa eteen. Päästiin treenissä siihen, että annoin kapulan seisten ja pystyin iroittamaan otteen leuasta.
Riikka ehdotti, että tehtäisiin nyt intensiivitreeni kapulan pidossa. Kun pito sujuu, niin kapula laitetaan maahan, sitten se pitää tuoda vähän kauempaa ja kauempaa jne. Koko ajan olen valmis tukemaan toisella kädellä leuasta ja auttamaan. Vihjesana myös mukaan rauhalliseen pitoon. Tämä kun sujuu, niin liitetään väärät mukaan. Ihan varteenotettava ajatus, katsotaan mihin se vie.
Toisessa setissä halusin humputella ja tehtiin kuuntelutreeni. Riikka kehitti meille kolme eri versiota, jossa mentiin merkeille, ruutuun, hypylle, tehtiin noutoa, kaukoja, kiertoja ja luoksetulon stoppeja. Siellä oli pari oikeasti todella haastavaa tehtävää, mutta Rieha on vaan niin ihana, kun yrittää loputtomasti. Yhtään se ei lannistu, vaikka muutamaa juttua joutui miettimään ihan todella. Sitten kun se hiffasi, niin se oli niin onnessaan. Nämä treenit sopii niin hyvin Riehan tyyppiselle koiralle, se rakastaa, kun saa miettiä, juosta ja tehdä eri tehtäviä. Samalla tulee sitä kuuntelua ja vaikeita lähetyksiä esim. ruutuun ja merkeille. Mahtikoiruus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti