Katja piti meille alkuun luennon, jossa käsitteli mm. omia treenitapojaan ja kisoihin valmistautumista. Katja puhui paljon samoista jutuista, kuin Oilikin toissa viikonloppuna. Asenne on edelleen se tärkein, sitten vasta pystyy hiomaan tekniikkaa. Jos treenaat asennetta, niin luutavasti tekniikka hieman kärsii, mutta sille ei voi mitään. Toinen tärkeä juttu on fokus, koiran halu tehdä sinulle töitä. Katja muistutti sosiaalisen palkan tärkeydestä, sitä ei voi liiaksi korostaa, itselläkin tulee herkästi kaivettua se lelu suoraan esiin, kun ensin pitäisi palkata sosiaalisesti. Katjankin mukaan koiran pitää olla itsevarma, jopa hieman röyhkeä, että se uskaltaa yrittää.
Osaavimmille koirille Katja puhui pakan rikkomisesta ja sitä pitäisi Riehankin kanssa tehdä paljon. Palastella, tehdä vaikeita ja tosi erikoisia juttuja. Sillä on jo jonkin verran rutiinia ja itsevarmuus on kohdillaan, jolloin sitä pitää haastaa ja vaatia ajattelemaan. Ja ennen kaikkea on oltava mustavalkoinen, jos joku ei ole sallittua, niin se ei ole koskaan sallittua. Tämä on kieltämättä itselle ehkä se vaikein asia, joskus vaan päästää läpi asioita ikään kuin ihan huomaamattaan. Toiminta pitäisi heti keskeyttää ja ottaa uudestaan. Ei ole helppoa, mutta yritys on kova...
Sitten yksilöliikkeisiin. Tehtiin ekassa setissa ohjattua. Vaikka se onnistui viime kokeessa (ja on onnistunut itse asiassa joka kokeessa), niin silti haluaisin sitä hioa täydellisemmäksi. Rieha ei aina ole minusta ihan kuulolla ja kytistää kapuloita/merkkiä. Tehtiin yksi koemainen suoritus, jossa haettiin vasen. Se oli hyvä suoritus, kuunteli merkillä, lähtiessä kääntyi hieman huonosti, mutta meni suoraan vasemmalle, jonka toi hyvällä laukalla. Kokeessa olisi varmasti irronnut ysi helposti.
Katja oli sitä mieltä, että vaikka liike on hyvä, niin Rieha on tosiaan liiaksi kiinni kapuloissa/merkissä/liikkurissa, kun sen pitäisi olla kiinni minussa. Se ei ihan kuuntele ja silloin saattaa tulla mokia. Olen ikään kuin se välttämätön paha, jonka käskyä kelpie joutuu odottamaan, ennen kuin pääsee ihanuuteen eli juoksemaan merkille/kapuloille. Eli vaikka periaattessa liike on kondiksessa, niin nyt hiotaan niitä viimeisiä silauksia. Tämä on kuulemma hyvin tyypillistä ja hänen Zenillään on ollut ihan samanlaisia juttuja.
Olen opettanut Riehan tarkoituksella katsomaan kapuloiden viennin. Tämä on ihan ok, mutta en ole sen jälkeen vaatinut siltä kontaktia, eli se on ihan luvan kanssa saanut jäädä kytistämään. Koitettiin saada Rieha ottamaan kontaktia liikkurin käskyn jälkeen. Ja voihan vitsi, kun oli vaikeaa. Vaikka se alkoi ottamaan jo jollain tasolla kontaktia kapuloiden viennin jälkeen, niin heti kun kuuli liikkurin käskyn, niin se lukitsi itsensä merkkiin. Eikä muuten meinannut nostaa kontaktia sitten millään, kyyristeli vaan korvat sojossa. Tätä pitää nyt treenata erikseen, nyt pieni keepie ei meinannut hiffata juttua ollenkaan. Ketujutus menisi siis niin että liikkurin käsky-kontakti ja siitä superlelupalkka. Nyt en saanut Riehaa nostamaan kontaktia ilman huomautusta ollenkaan. Eli näin voi hyvästäkin liikkeestä löytyä hiottavaa ;).
Kyttäävä paimenninnin |
Lisäksi puhuttiin jättötreenistä, koska R oli ekalla kerralla nuuskinut maata jätön jälkeen. Ärsyttävä ongelma joka tulee esiin heti, kun olen keskittynyt vaan stoppeihin, enkä ole muistanut palkata skarpista jäämisestä. No, onneksi siihen on työkalut, kunhan niitä vaan käyttää. Mur, ei ole helppoa pitää näitä liikkeitä kokonaan kasassa...
Loppuun katsottiin vielä seuruuta. Tehtiin liikkuroitu pätkä. Katja tykkäsi kovasti Riehan ilmeestä ja asenteesta ja aktiivisesta tekemisestä, mutta paikka oli välillä edessä. Sen kun saa hiottua, niin liike on hieno ja kokeiden kympit ei ole kaukana.
Työstettiin paikkaa volttitreenillä, jossa välillä peruuteltiin. Rieha alkoi työstämään todella hyvin ja paikka siirtyi myös suoralle. Katja kehoitti tekemään tätä erityisesti hitaassa käynnissä, koska siinä R herkästi yliyrittää innoissaan. Kun vaan aina muistaisi olla mustavalkoinen ja antaa heti palaute, jos paikka elää. Peruuttelu toimi siis tässä hyvin ja voin myös ihan reippaasti nostella vasenta jalkaa ilmaan ja ikään kuin "vallata" sen oman paikan takaisin. Intervallitreeniä myös paljon, siinä koiran on osattava säännellä tempoa. Nytkin parin huomautuksen jälkeen Riehan paikasta tuli ihan tosi makea, eli ei se vaadi kuin järjestelmällisyyttä.
Täytyy taas hehkuttaa miten mahtista Riehan kanssa oli tehdä pitkää seuruutreeniä. Se ei hetkeksikään tiputa kontaktia ja tekee niin makealla asenteella ja voimalla. Seuruuhullu ihanuuskelpie!
Yhteistreenissä tehtiin paikallaolot. Maahanmenossa R meinasi jättää kyynärät ilmaan, huomasin ja uudella käskyllä laski maahan. Muuten oli skarpit paikallaolot.
Tehtiin vielä itsekseen eteenmenoa, koska nyt oli käytössä niin hieno kenttä. Ensin pari valmiiksi viedyn palkan kanssa, mutta se alkoi tuottamaan pomppuja, koska etsi palkkaa katsellaan nurmikosta. Tein myös kaksi lähetystä ilman palkkaa ja niistä eka oli aika täydellinen. Toisessa alkoi sitten ennakoimaan palkan heittoa ja jouduin kehottamaan uudestaan. Vähän vaikea tasapainoliike, en haluaisi katseella palkkaa etsivää koiraa, enkä myöskään heittopalkkaa ennakoivaa. Toisaalta, uskon kyllä että Riehalle menee aika nopeasti kaaliin se, että ennakoimalla palkkaa ei tule. Mutta mietiskellään, onneksi huomenna päästään taas tottisoppiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti