Ei niin sujuvaa agia, parempaa tokoa ja huiput tottikset

Eilen oli vuorossa Riehan ohjatut agitreenit. Sitä ennen käytiin Ninjan ja Kertun kanssa tokoilemassa vesisateessa. Riehaa selkeästi märkyys hieman ällötti, sillä on joka kevät sama juttu, ennen kuin siihen taas tottuu. Kumma miten koira, joka rakastaa uimista, voi ällötä tassujen ja korvien kastumista aina niin paljon. No okei, onhan ne korvat aika isot ja tuntuuhan se varmaan inhalta, kun niihin sataa.

Ohjattu oli päivän teema numero yksi. Suunnat sujuivat tänään tosi hyvin, tehtiin ensin narupalloilla ja sitten kapuloilla. Suurempi ongelma oli merkki, josta R veti kerran ohi ja sen jälkeen ei oikein malttanut stopata kunnolla ja herkästi tuli myös komennusta. Lisäksi merkillä ei voinut pysyä paikallaan, kun suuriin korviin satoi vettä. Vahvistelin merkkiä sitten oikein urakalla. Rieha meinasi myös jäädä kiinni liikkuriin, mikä oli ihan uutta, mutta liikkurilla oli kädessä sen narupallo ja se ilmeisesti jumitti keepiä. Mutta ihan tosi hienoa, että suunnat sujuivat, se on nyt pääasia!

Ruudussa vahvistin taas ensin merkkiä ja vesisateen vähetessä Rieha malttoi paremmin kuunnella. Ruudussa oli lätkä paikan vahvistamiseksi. Vauhti ruutuun olisi voinut olla nopeampi, mutta tässä ällösi matkalla olleita vesilätäköitä ja sen takia asetteli askeliaan ihme loikilla. Ruudussa maahanmeno oli myös hieman hidas, edelleen ne lätäköt.

Tunnari tehtiin liikkurin avustuksella ja kolmella kapulalla. Varma nuuskinta ja hyvä nosto, josta suoraan palkka.

Seuraamista ja jääviä tehtiin vielä itsekseen, niissä ei suuremmin valittamista, hyvin erotteli ja seuruukin sujui.

Sitten ne agilityt. Jos viime viikolla hehkutin onnistumisia, niin tänään pudottiin maan pinnalle. Ihan kirjaimellisesti, koska kesken yhden ohjauskuvion koitin peruuttaa taaksepäin ja onnistuin sotkeentumaan jalkoihin ja kaaduin suoraan selälleni. Treeniliivin takataskussa ollut narupallo jäi ihanasti takapuolen alle. Jännityksellä odotan siitä syntyvää mustelmaa... Onneksi ei muuten sattunut, ilmeisesti karateurastani on sen verran ollut hyötyä, että osasin kaatua edes jotenkin järkevästi :D.

Päivän rata oli tälläinen:

Radan ehdottomasti vaikein kohta oli alun 1-7. Ekalla kerralla sain sen onnistumaan jotenkin aika hyvin, mutta sen jälkeen ei meinannut sujua sitten millään. Tehtiin valehtelematta aln 1-4 pätkälle varmaan 15 yritystä. Rieha oli joka kerta aivan liekeissä. Itsellä alkoi jo hermo kiristyä aika huolella. En vaan saanut Riehaa kääntymään 3-hypylle, se kiersi esteen ja hyppäsi kohti varmaan 10 kertaa peräkkäin. Ihan peruskuvio, mutta tosi vaikeaa meille, koska R on niin pirun herkkä lukemaan pienintäkin vippausta. Lopulta se onnistui, kun otin Riehan vastaan niin vahvasti vastakkaisella kädellä ja kyljellä kuin pystyin ja olin ihan 3-esteen takareunassa, enkä liikkunut yhtään. 5-7 vietiin ennakoivilla valsseilla. Tässäkin jos yhtään jäin himmailemaan, enkä liikkunut täysiä, niin R ehti hypätä 6-hypyn takaisin. Ihan tosi haastavaa, tuollaisia hyppyneliöitä pitäisi ilmeisesti treenata.

Loppurata meni onneksi paremmin. Pimeään putkeen R irtosi hyvin, pujottelu sujui sekin ok ja siitä oli helppo lähettää putkeen ja samalla itse pinkoa minkä ehti 12-hypylle, johon päällejuoksu ja sama 13-hypylle. Loppurata olikin simppeliä irtoamista.

Eipä ollut taas helppoa, ei. Jotenkin en osannut itse edes oikein nollata hommaa, kun meni jankkaamiseksi ja se ei tietenkään auttanut. Rieha on vaan niin järjettömän helppo siinä mielessä, kun se jaksaa loputtomasti. Jonkun toisen koiran kanssa olisi jo joutunut vetämään pelin poikki, ihan jo koiran jaksamisen takia. Se olisi saattanut jossain välissä olla ihan hyvä idea, mutta Riehan kanssa se ei vaan tule niin herkästi mieleen. Varsinkin oman kaatumisen jälkeen minulla nousi suorstaan savu korvista. Enää se ei tunntu niin pahalta ja lähdetään pää pystyssä kohti seuraavia agitreenien koitoksia ;)! Jos se olisi helppoa, niin mehän oltaisiin kaikki maailmanmestareita, vai miten se oli.

-----------------------------------

Tänään ajeltiin aamusta Killerille ja saatiin seuraksi Tiina ja Ruka ( !! :D ). Ohjelmassa siis pk-treeniä. Rieha oli asiasta ihan samaa mieltä! Jo pelkän ketjupannan esiinottaminen sai sen aivan liekkeihin. Se suorastaan tyrkyttää päätänsä pantaan ja varmaan roikkuisi siinä hampaillaankin jos antaisin. Viretilan yhdistäminen rekvisiittaan on ilmeisesti ainakin onnistunut.

Tultiin sisään halliin tuomarin puhuttelun kautta ja siitä seuruuseen. Rieha oli aivan törkyvireessä ja se näkyi keulimisena. Tuomarin puhuttelu meni kuitenkin ok. Seuraaminen alkoi parantua vasta, kun oltiin tehty pari kunnon pätkää ja vire laski hieman. Edelleen, ennen koetta pitää oikeasti seuruuttaa sitä kunnolla, että saa pahimmat höyryt pois. Loppupeleissä seuruu oli kuitenkin hyvää.

Sitten tehtiin metristä hyppyä. Ensimmäinen toisto 80 sentillä ja sitten nostettiin metriin. Ekalla kerralla lähtöpaikka oli hieman liian kaukana ja R joutui sovittamaan askeliaan. Tästä johtuen ponnasi hieman esteestä mennessään. Kun nostettiin kisakorkeuteen ja menin vähän lähemmäs heittämään, niin ei hipaissutkaan estettä. Olen jotenkin ajatellut, että on sitä parempi, mitä kauempana esteestä on, mutta Rieha hyppäsi paljon paremmin hieman lähempää. Pitääpä tuota miettiä, en ole oikeastaan siihen edes kiinnittänyt huomiita. Asenne oli ihan täydellinen ja kapulan luovutukset hyviä. On se vaan ihana pieni koira! Sille voi vaan tärskäyttää eteen tuollaisen jättiesteen sekä ison kapulan ja se hoitaa homman ilman pienintäkään epäröintiä.

Sitten eteenmenoa. Ekalla kerralla vietiin lelu yhdessä, sitten Tiina kävi viemässä sen kaksi kertaa ilman että R näki. Hyvin se lähti joka kerta, pientä serpentiiniä tosin tekee, eli ihan luotisuoraan ei etene. Ajatus on, toistoja vaan puuttuu.

Halti meni paikkamakuuseen ja tehtiin vielä loppuun ohjattua, koska sitä vaan nyt pitää tehdä. Merkki oli parempi kuin eilen ja palkkailin sitä ensin siitä. Sitten haettiin vasen, joka nousi hienosti. Oikean ollessa vuorossa meinasi mennä keskikapulalle, josta stoppasin ja palkkasin kun kuunteli. Eli oikea oli tänään se haastavampi, onneksi sekin sieltä nousi. Sain myös hyvän muistutuksen siitä, että kääntäisin päätä enemmän sivulle ja se tuntui toimivan aika kivasti. Jotenkin se on unohtunut, kun olen jäänyt paniikissa tuijottamaan meneekö R keskikapulalle. Riehahan lukee minun katsettani tosi tarkkaan muutenkin, joten se kannattaa ehdottomasti hyödyntää.

Ihan loppuun haki vielä kummankin puolen keskikapulan edestä, eikä niissä ollut ongelmaa, varsinkin kun käänsin oman pään kunnolla. Näillä mennään!

Treenien jälkeen ajeltiin Koirasportille uimaan, jossa koko sakki veti tosi mukavat uinnit. Viima ui 8 kierrosta, Tuike haki lelua ja Rieha polskutti vartin edestakaisin käymättä rampilla kertaakaan. Hauskaa hommaa! Viima ja Tuike kävivät vielä isän kanssa hölkkälenkillä, joten koko sakki on nyt treenattu ja lenkkeilytetty oikein huolella. Nyt vaan valmistaudutaan viikonlopun koitoksiin.