Eilen tehtiin taas vähän kotipiha-agia. On se vaan muuten hitsin helppoa ja kivaa! Toko on aina ollut itselle ykköslaji sen takia, koska sitä voi treenata missä vaan ja itsekseen. Omat esteet nostaa agin pisteitä tässä mielessä, kun ei aina tarvitse ajella sinne hallille.
Tehtiin erilaisia ohjaustekniikoita kolmen hypyn puoliympyrällä. Viima teki eka ja se oli taas aivan onnessaan. Sitä on helppo ja kiva viedä ohjauskiemuroissa, koska se menee kuin juna, eikä sinkoile. Ehtii jopa itse ajatella tekemisiä. Se kääntyi ihan yllättävänkin hyvin pienissä kiemuroissa. Mutta pääasia oli, että sillä oli todella hauskaa.
Rieskun kanssa treenattiin ensin sivuttaisirtoamista, eli koitin kasvattaa omaa etäisyyttä hyppyihin. Toimi aika hyvin. Sitten siirryttiin ohjauskikkailuihin, joissa koitin ajaa sille sisään suhinaa merkkaamaan lyhyttä hyppyä ja kääntymistä. Tuntui menevän ajatuksiin ihan kivasti, vaikka alkuun olikin suht haastavaa alkaa vääntämään pientä kuviota, kun juuri oli saanut rallattaa esteitä suoraa. Mutta Riehankin treenin lopputulema oli todella postiivinen, sain sen kanssa tehtyä pientä kiemuraa, enkä edes ollut pahasti myöhässä tai edessä. Ja Rieha todellakin arvostaa omia hypyjä pihassa, se on suorastaan aivan riemuisa asia!
Lisäksi naksuttelin Riehan seuruun paikkaa ja tunnarikapulan pitoa. Loppuun tehtiin vielä eteenmenotreeniä, ensin valmiilla palkalla ja sitten ilman. Kaikki sujui oikein mukavasti.
Ja koska Tuikenkin piti päästä jotain tekemään, niin sekin sai testata ohjauskuvioita rimat maassa. Edelleen, meno oli niin ihanan hyväntuulista, ettei tosikaan. Tehtiin oikeasti ehkä viiden minuutin treeni, mutta pikkujapsin naama loisti ja sisälle tullessaan se halusi vaan kiivetä syliin ja pussailla, kun oli niin onnessaan. Aivan ihanaa, kun saa pienelle noin hyvän mielen!
 |
| Meillä on uusi sänky ja tänään otettiin päiväunet koko porukan kera (Viima on sängyn alla) |
Tuike sinkosi ruutuun heti kun pääsi irti, kuljin sen kanssa ruudussa ja se etsi ihan tohkeissaan. Kaksi esinettä nousi hienosti ja luovutuskin sujui. Viiman kanssa kuljin myös ruudussa, mutta se touhotti sekä ruudussa että sen ulkopuolella, joten sitä piti hieman auttaa näyttämällä oikeaa suuntaa. Sitten kun se törmäsi esineeseen, niin voi onnen päivää. Se jopa luovutti esineet aika kivasti ja olin ihan yllättynyt miten hyvin se ottin muovisetkin esineet suuhun. Pystykorvat siis viihdytetty huvimielessä ja samalla tuli ruutu tallattua ihan kunnolla.
Rieha teki sitten virallisemman esineruudun. Se oli joutunut odottelemaan, mikä oli sekin hyvää treeniä. Eikä muuten haukkunut yhtään, vaikka Viima välillä vieressä huusikin. Ruutuun menossa sain ottaa sen ihan kunnolla haltuun, että malttoi seurata. Lähti ruutuun hyvin ja upposi taakse. Nosti alle minuutissa hieman keskilinjan takana olleen kännykkäkotelon ja toi sen ihan täysiä hyvään luovutukseen.
Seuraava esine ottikin hieman enemmän aikaa. Kännykkäkotelo oli esineistä kaikista näkyvin ja se ilmeisesti sai Riehan unohtamaan nuuskimisen ja koitti etsiä katseella. Teki hulluna hommia, muttei ihan malttanut loppuun saakka. Näin, kun se yritti hypätä puuhun ottamaan siellä ollutta takalinjan merkkiä. Onneksi oli niin korkealla, ettei yltänyt... Lopulta, kun tajusi ettei sinkoilu tuota tulosta, niin nenä tuli taas peliin ja tarkalla työskentelyllä nosti edessä olleen teroittimen. Rieha on onneksi niin nopea, että aikaa ei tässä mennyt kuin minuutti tai pari, eli ajasta ei homma jää kiinni. Toisen esineen ei luovutus ollut ihan yhtä hyvä, sylkäisi teroittimen kerran maahan, mutta nosti itse ja luovutti sen jälkeen ok.
Jatkossa pitää muistaa piilottaa esineet paremmin, että oikeasti pitää nenän auki koko ajan. Toisaalta tämä oli erinomainen harjoitus siinä mielessä, että joutui miettimään ja muuttamaan toimintaansa ihan itse. Motivaatio on kohdillaan tässäkin hommassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti