Tuike touhotti eka ruutua. Kauhea into ja kauhea teputus ruudussa. Tuikellehan seis tarkoittaa sitä, että teputa vielä vähän ja pysähdy sitten... No joo, kivaa sillä oli, ruutu löytyi ja tulihan se pysähdyskin sieltä. Tiina liikkuroi meille yhden koemaisen tunnarin ja se oli ihan nappi. Loppuun vielä pari liikkeestä istumisia ja nekin sujui hienosti.
Rieha tuli tekemään sitten. Sade haittaa koko ajan vähemmän. Itse asiassa pieni tihku on oikeastaan vaan hyvä. Se nimittäin laskee virettä juuri sen verran että esim. seuruussa ei ole aivan kuin vieterillä viritetty, vaan hieman korrektimpi :D. No, molempi parempi. Tiina liikkuroi meille sekä hihnassa seuruun, että irti seuruun. Kumpikin oli pätevää, irti seuraaminen ehkä hinasen parempi. Tiina myös sanoi että valmis-sanan ehdollistaminen on mennyt hyvin läpi, Rieha saattaa olla sivulla ihan katse muualla, mutta saman tien kun sanon valmis niin ponkaiseen kontaktiin kuin pieni partiolainen :D.
Liikkeestä maahanmeno oli hyvä, seuraamisessa tosin olisi parilla ekalla askeleella voinut olla parempi kontakti. Mutta kyllä tuo kympin liike alokkaassa olisi ollut. Luoksetulo oli myös hieno, hieman helpotin sivulletuloa jalka-avulla. Liikkeestä seisominen oli ihan nappi, ei mitään moitittavaa. Hyvin on tuntunut menevän Riehan mieleen maahanmenon ja seisomisen erottelu. Varmaan on auttanut myös se, että olen ottanut mukaan valmistelevat käskyt kumpaankin.
Sitten tehtiin parit hauskuutus-ruudut. Tässä näki pienen paimenen ilmiömäisen kyvyn oppimiseen. Se on tehnyt elämässään ruutua varmaan sellaiset 50 kertaa ja aina olen palkannut seisomisesta. Viime kerralla palkkasin kerran maahanmenosta, niin mitä tekee Rieha tänään... no menee maahan :D! Hienosti se bongaa ruudun, stopin kanssa saa vaan olla tarkkana, koska menee tosi lujaa ja vaikka lyö jarrut pohjaan heti stopista, niin vielä herkästi luistelee vähän matkaa. Kivasti kyllä itsekin hakee oikeaa kohtaa ja korjaa pyydettäessä.
Loppuun paikkamakuu Pessin ja Milan kanssa. Parisen minuuttia. Se oli hieno! Pikkaisen katseli ympärilleen, mutta ei yhtään levotonta sätkäisyä. Hyvä!
Sitten oli vuorossa Viiman 1-luokan treenit. Aino oli suunnitellut tämännäköisen radan:
Pari ihan hauskaa ohjauskuviota tehtiin ja päätin kokeilla niitä Viimallekin, vaikka yleensä vien sitä tasan perusvalsseilla :D. 5-hypylle tehtiin vastakääntö (tai mikä ikinä se nyt onkaan), mutta siis tarkoituksena saada koira kääntymään terävästi ja ignooraamaan edessä olleen hämyputken. Tämä toimi Viimalla tosi hyvin. Samoin 16- ja 17-hypyille tehtiin joku hieno ohjauskuvio (ehkä saksalainen) ja sekin toimi. Ehkä meidän pitäisi treenata siis jotain muutakin ohjausta...
Kokonaisuutena Vimps teki tosi hyvin! Ekalla yrityksellä se tiputti 2-riman ja oli siitä vähän kettuuntuneen oloinen, mutta jatkoi hienosti loppuun asti. Sillä radalla jopa irtosi ihan oma-aloitteisesti väärään putkeen 16-hypyn jälkeen, mikä ei ole ollenkaan Viimamaista. Toisella yrityksellä tehtiin kertalaakista puhdas rata ja hyvällä vauhdilla. Sitä on vaan niin helppo viedä, kun itse juoksee ja kannustaa. Ihanaa että sillä oli taas kovasti intoa, parina viime kertana on tuntunut että se oli vähän kadoksissa. Vimps olisi vaan halunnut tehdä lisää, mutta säästellään intoa taas ensi kertaan ;).
Rieha sai käydä vielä tekemässä hallissa vähän aksaa. Aloitettiin keinulla. Muistuteltiin alkuun että sinne EI ryysitä kuin heikkopäinen, vaan myös ylösmenolla on pysähdyttävä. Palkkailin pelkästään siitä ja kun se alkoi sujumaan, niin liitin yhden hypyn ennen keinua. Edelleen hyvä kontakti, joten annoin mennä pari kertaa koko keinun. Hurjaa menoa, se kuumuu tuosta kyllä tosi paljon, mutta onneksi myös malttaa ja saatiin hyvät kontaktit alasmenollekin.
Lopuksii halusin harjoitella Riehan kanssa noita samoja ohjauskuvioita mitä Viiman kanssa. Eli tehtiin ensin pätkää 1-11. Viimaa vein yhdessä alusta saakka, Riehaa menin ottamaan vastaan putken suulle (ja silti sain pinkoa, että ehdin tekemään persjätön putken jälkeen). Rieha meni niin hienosti ettei tosikaan, ihan uskomatonta miten hyvin se lukee ohjausta ja samalla irtoaa. Ihan wau-fiilis oli taas kerran. Oikeastaan ainut ongelma oli että tuppasi pudottamaan 4-hypyn riman, mutta se saattoi johtua vaan siitä että oman persjätön linja oli liiaksi koiran ponnistuksen edessä.
Toisena pätkänä tehtiin 14-17. Tässäkin tosi pätevää menoa. Koira on niin hyvä, ettei oikeastaan pysty sanomaan muuta :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti