Aamusta hallille. Rieha aloitteli pujottelulla. Otin puolikkaan ja laitoin siihen ohjurit. Kivasti alkoi työstämään ja kun vire pysyi alhaalla, niin pysyi hyvin väleissä. Jos kiihtyi liikaa niin alkoi myös pomppiminen. Mutta saatiin niin hyviä toistoja, että tauon jälkeen otin koko pujottelun ohjureilla. Se sujui tosi hyvin, ekasta välistä puuttui koko ohjuri ja silti haki tosi hienosti. Ihan samanlaista rytmiä ohjureilla ei vielä ole kuin verkoilla, mutta ei varmaan kauaa vie, että se hiffaa. Hieman oli maniaa taas havaittavissa, menisi nimittäin pujottelemaan ihan koko ajan jos vaan päästäisi...
A:ta tehtiin myös muutamia toistoja, se oli ihan ok. Sitten tehtiin ohajustreeninä samaa aloitusta kuin Janitan treeneissä ja maanantaina omissa treeneissä. Nyt oli enemmän hakusessa, meinasi varsinkin jättää ekaa hyppyä välistä. Putkijarrutusta treenattiin myös ja siitä saatiin onneksi hyviä toistoja.
Viima kävi tekemässä pujottelua ja lyhyttä radanpätkää: pujottelu, pituus, keinu. Tarkoituksena pelkkä motivaatiorilluttelu, Vimps on ollut hieman vaisu viime aikojen treeneissä. Ihan ei saatu nytkään parasta esiin, vaikka ihan mukavaa menoa olikin.
Tuike tokotteli pihassa: seuraamista, liikkeestä istumista, kaukoja. Kivasti se teki, ei siinä mitään. Kaukot on olleet ihan kivalla mallilla sisätreeneissä ja sama jatkui nytkin.
Iltapäivästä käytiin vielä Koirasportissa uimassa. Tuike oli oma innokas itsensä, rampilta veteen meno on aina hurjan jänskää, mutta sitten ui kuin vanha tekijä lelunsa kanssa. Ja purkaa itseään leluun puremalla kuin paraskin pk-koira :D.
Viima yllätti sen sijaan ihan täysin. Se meni ekaa kertaa uimaan ihan vapaaehtoisesti, ilman hihnasta vetämistä. Sen lisäksi se otti tukea Anskusta joka kerta veteen mennessään: pisti kuonon Anskun kättä vasten ja sitten meni kun oli tuki. Aivan liikkis! Aikaisemminhan Viima ei ole edes suostunut katsomaan Anskua, koska homma on ollut niin ällöttävää. Nyt se oli ihan rentona ja heilutti jopa häntää. Itse uiminen sujui hienosti, Ansku opetti sitä kääntymään välillä toiseenkin suuntaan ja sehän kääntyi.
Hullu-Rieha tuli viimeisenä. Se ui ja se ui ja se ui. Niin lujaa kuin pääsi (se on muuten lujaa!). Rampilla se ei suostunut käymään ollenkaan, sen sijaan se välillä malttoi vähän kellua. Mutta ei todellakaan paljoa, koska lujaa on mentävä! Vesipeto, mikä vesipeto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti