Ilmat kylmenee ja samoin tekee vedet, joten koitetaan taas käydä silloin tällöin uimassa Koirasportissa. Tänään siis taas pitkästä aikaa.
Viima aloitti. Se on porukan vastahankaisin. Tulee ok rampille, mutta sitten kun pitäisi mennä uimaan, nin yök. Edelleen se pitää joka kerta avittaa altaaseen, vaikka siellä ollessaan uikin hyvin ja rauhallisesti. Edes kesän rantahittilelu ei kelvannut, vaikka järvestä sitä pystyi ongelmitta hakemaan. Anskuakaan ei voi edes katsoa, koska on niin ällöttävää. Ansku uitti Viimaa, eikä sitä edes läähätyttänyt, eli kunto on kohdillaan. On se vaan hupaisa :D.
Tuike oli alusta saakka hirmu reipas ja vaati ekalla kerralla vaan pienen avustuksen rampilta veteen menoon ja sen jälkeen meni itse. Sillä on aina hauska lähtö, kauhea kauhominen etutassuilla ennen kuin tasaantuu uimaan. Tuike sai hakea kelluvaa lelua ja se olikin siitä tosi kivaa. Tuikelle tämä on niin rankkaa, se ihan tärisee kun on niin puhki aina rampille päästessään. Tekniikka sillä on kyllä hyvä ja takapotkua löytyy.
Sitten Rieha. Edelleen uidaan samaan malliin kuin aiemmin, eli niin kauan kuin mahdollista ja niin lujaa kuin mahdollista. Ansku sai ihan tosissaan juosta että pysyi pikkukelpin perässä. Pari teki myös hienoja agilityn ohjauskuvioita altaassa, Ansku kääntyi ympäri toiseen suuntaan ja samalla Rieha toiseen suuntaan. Loppuun Rieha sai vielä vaan hakea lelua ja sehän haki, heitti vielä omaa lenksaa. Taisi käydä rampilla sen kaksi kertaa koko aikana, koko ajan olisi vaan pitänyt mennä lisää. Kyllä tuolla vauhdilla lihakset kasvaa!
Tokoiltiin myös vähän pihalla. Riehan kanssa imuteltiin eka seuruuta ja sen paikkaa, paljon palkkaa, käännöksiä ja peruutusta. Siitä parit jättävät, jotka on kivalla mallilla ja pystyy sekoittamaan niitä vuorotellen. Sitten luoksaria. Ekalla kerralla tuli kyllä niin lujaa ja tiiviisti että meinasi ihan sattua. Seuraavalla kerralla onneksi taas rajoitti ja vaikka tuli tiiviisti, niin ei tökännyt. Hyvällä mallilla tämäkin. Loppuun vielä avoimen kaukoja, palkaten istumisesta ja noutoa ketjuttaen taaksepäin. Kaukoissa vielä vähän ennakointia havaittavissa, mutta nouto alkaa olla aikasta pro.
Niin ja tehtiinhän me paikkamakuukin. Yksi nouseminen, jonkun hajun perässä. Hyvä että pääsin puuttumaan, sen jälkeen makasi oikein levollisesti.
Tuike teki kaukoja. Hirmuisen hankalaa meinasi olla alkuun, kun takana oli palkkana raaka luu. Kärsivällisesti kun otettiin niin saatiin oikein hirmuisen hienoja siirtymiä.
Vimps teki pari noutoa luupalkalla. Hyvä fiilis, eka ei kelvannut, koska tuli vajaaseen perusasentoon. Tokassa sen sijaan oli erinomainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti