Tänään oli MEJÄ-kurssin käytännön osuus. Ajeltiin metsään, jossa ensin mittailtiin askeleita ja opeteltiin vielä vähän suunnistusta. Sitten mentiin tekemään jälkeä ryhmissä. Meidän kanssa lähti labbisnarttu ohjaajineen. Tehtiin kummallekin koiralle jäljet ja opeteltiin samalla jäljentekoa, piilomerkkausta jne. Oikein opettavaista kokeita ajatellen!
Viiman jälki oli avoimen luokan mutoinen, pituutta joka suoralle tuli n. 50m. Maasto sellaista perus-kangasmetsää. Jälki tehtiin laimennetulla verellä, koska ei ehtinyt vanheta. Selittelin ohjaajalle meidän ongelmista, eli pk-jälkeen sotkemisesta ja kulmien ohi menosta ilmavainulla, hyvää pohdintaa saatiin tähänkin. Sitten mentiin jäljelle.
Viima tiesi heti että nyt mennään ja oli ihan liekeissä. Nosti jäljen jo ihmisten jäljistä, nuuski ekan makuun tarkkaan ja lähti etenemään varmasti. Eka suora oli hienoa maavainuista menoa. Makuu löytyi, nuuski sitä ja tarjosi istumista. Tajuttiin jälkikäteen, että siihen oli jäänyt keppi, jolla jäljentekijä paineli verisientä, joten ilmaisi sitten sen. Ohjaaja kyllä sanoi, että tuolla ilmaisulla tulee täydet pisteet kokeessa, joten eipä se juuri haittaa. Tosi jouduin ihan vähän avittamaan lähdössä, eli sanomaan kerran jälki.
Toka suora oli myös hyvä. Lopussa meinasi nostaa ilmavainulla kolmannen suoran hajua, meni jäljeltä ohi n. 2 m, mutta palasi takasin nopeasti ja löysi kolmannen makuun hienosti. Siinä nopea nuuskinta ja matka jatkui.
Kolmas suora taas varmaa ja hyvää menoa. Kaato löytyi helposti. Ja kaatokäyttäytyminen oli ihan super! Se alkoi heti peittämään sorkkaa sammaleella ja peitti ihan tohkeissaan kunnes koko sorkka oli sammaleen alla. Vissiin totetsi että nyt se on turvassa kaikilta muilta 
Kommentit ohjaajalta oli että eikun kokeeseen vaan! Matkan kasvatus tuskin tuottaa ongelmaa, sen verran mallisuoritus tuo oli. Vauhti on kuulemma juuri sopiva ja makuut ja kaadot erinomaisia. Kysyin siitä, miksi viime jälki epäonnistui ja sanoi että pellolle ei kannata verijälkeä tehdä, eli se jääpi meidän ideoista jatkossa pois. On se Vimps vaan pätevä!
--------------------------------------------------------
Mejäilyn jälkeen ajeltiin vielä Killerille. Enin vähän tokoa, sitten agihommia.
Tuike alotti ruudulla. Eilisen malliin ja saatiin erinomaisia toistoja ja fiilis oli hyvä! Siitä sitten luoksetuloa, jossa ensin stoppien vahvistusta ja sitten kummatkin stopit pitkästä matkasta. Oli oikein hyvä. Liikkeestä istu sujui taas ongelmitta. Loppuun pidempi seuraaminen Veskun liikkuroimana. Taas oikein bueno meno, vire säilyi ja paikkakin pysyi. Hyvä pikku-T!
Rieha teki alkuun ruutua. Eka kerta ilman näyttöä ja meni ihan ruudun laidalle. Pienen hetken mietittyään pomppasi ruutuun oikealle paikalle. Siitä vielä pari toistoa ja oikea paikka löytyi ihan itse hiffaamalla. Seuraamista tehtiin eilisen serpentiinikävelyllä, oikein hyvä oli. Loppuun avoimen kaukoja parin metrin matkasta. Sekin hyvä.
Agissa kaikki kolme tekivät samaa pätkää. Esteet oli kannettu reunoille, joten mitään pitkää ei jaksanut rakentaa. Ohjelmassa siis kaksi hyppyä rinnakkain, niiden edessä putki. Hypyillä takaakiertoja ja välistävetoja kumpaankin suuntaan ohjaten ja lopussa sai tykittää pussiin.
Viima oli ihan innoissaan ja kääntyi hyvin. Pussiin tykitti täysiä, se oli joskus sen inhokkieste, ei uskoisi. Lisäksi teki pari pujoa kummaltakin puolelta ja hyvä meno jatkui. On se vaan liikkis!
Tuike teki Veskun kanssa. Suurimmaksi osaksi erinomaista menoa, Tuike liikkui hienosti. Senkin kanssa pari pujoa, vasurissa sai olla tarkkana.
Loppuun Rieha, joka oli ihan liekeissä. Hyvin se hiffasi välistävedot, vaikkei niitä olla aiemmin tehty. Uskomatonta miten hyvä se on ja millainen vauhti sillä on. Pussiin ei ollut mitään tsäänssejä keritä, vaikka olin periaatteessa sen edellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti