Riehan kanssa keilaamassa

Saatiin Raisa ja Naru lenkki- ja treeniseuraksi. Isot koirat oli Laukaassa juoksulenkillä, joten ainoastaan Riepotin oli mukana. Hassua oli kun välillä lenkillä tuli ihan sellainen olo että missä loput koirat on, kunnes taas muisti että eihän ne olleet mukana ollenkaan.

Riehasta Naru oli taas ehkä maailman parhautta, niin kuin porokoirat noin yleensä. Se veti sellaista hepulirallia, että Narukin katsoi parhaimmaksi antaa sen vaan rallata. Hepulirallista Rieha syöksyi nuolemaan Narun suupieliä, matelemaan ja pomppimaan. Hienosti Naakka kyllä pientä kelpiä sietää, Rieha sai jopa mennä samoille kaivuupaikoille ym. Kiva yhteinen harrastus oli myös jäätyneiden lätäköiden rikkominen ja jääpalikoiden kantelu.

Lenkin jälkeen tokoiltiin. Aloitettiin ruudulla, Raisa piti pentua kun kävin näyttämässä oikean paikan. Ja tässä tuli taas selville tuon pienen eläimen oppimiskyky. Se nimittän rallasi ekalla kerralla ruutuun niin lujaa, että liukkaassa maassa pysähtyminen meni pitkäksi ja se keilasi kumoon vasemman takamerkin. No, annoin sen olla ja palkkasin normaalisti narupallolla. Fiksuna pienenä Rieha sitten yhdisti, että keilaaminen kuului asiaan ja parilla seuraavalla lähetyksellä se juoksi ruutuun ihan täysiä keilaten aina sen saman ruutumerkin. Että eihän siinä . Kokeilin ensin olisiko kosketusalusta pelannut, mutta silti se kävi keilaamassa. Lopulta vein ruutuun lelun ja sen avulla saatiin sitten reunamerkki unohtumaan. Pitää tehdä nyt vaan ihan läheltä paikan hakemista. Mutta on se vaan hauska, niin nopea sekä liikkeissään, että mieleltään!

Raisan avustamana tehtiin vielä luoksetuloa. Rieha sai tulla täysiä ja narupallo ilmestyi jalkojen välistä, josta se sai rallattaa sen kimppuun. Loppuun vähän sivulletuloja, jotka on hyvin tiiviitä. Välillä kelpiepentu koittaa tarjota niin tiivistä, että on jo poikittain edessä kiinni jalassa. Tällä vauhdilla pk-tottis on tulevaisuudessa meidän juttu .

Käytiin matkalla kaupassa ja kun tultiin kotiin niin huomasin että eihän minulla ollut avaimia mukana. Ja Vesku oli uimassa, puhelin pois päältä. Eikun taas lenkille Riehan kanssa, ettei kylmyys olisi iskenyt. Tokoiltiin vielä vähän läheisellä kentällä, kun intoa riitti. Alkuun sivulletuloja namipelillä, sitten seuruun imuttelua. Sitten vähän stoppitreeniä, jossa tuli muutamat istumiset seisomisen sijaan, mutta suurimmaksi osaksi tosi nopeat stopit. Luoksetulosta treenattiin loppuosaa ja hienosti alkoi tarjoaman istumista edessä jo ihan muutaman kerran jälkeen. Loppuun vielä tunnarikapulan nostamista ja luovutusta. Tunnari tippuu selkeästi herkemmin kuin tavallinen kapula käsiä ojentaessa, mutta ei siihen kuin malttitreeniä vaan.

Kolmen tunnin seikkailun jälkeen päästiin kotiin ja pikkukelpillekin uni maittoi!