Riehan kanssa startattiin auto kohti Längelmäen Kana-areenaa ja Lotta Vuorelan agilitykoulutusta. Luvassa oli siis pentuaksaa ja vielä mielenkiintoisemmaksi reissusta teki sen, että Riehan Reiska-veli oli myös tulossa paikalle.
Saavuttiin paikalle vähän liiankin ajoissa ja katselin siinä sitten edellisen ryhmän aksailua. Sitten Reiska ilmestyi myös paikalle ja käytiin pentujen kanssa vähän kävelemässä. Riehan reaktio Reiskaan oli aika voimakas, se veti ihan kaikki keesit pystyyn ja olisi mielellään antanut Reiskalle pataan. Olikohan niillä jotain selvittämättömiä pentulaatikkokahinoita, koska ei Rieha ole tuolla tavalla ketään muuta koiraa tervehtinyt. Muutenkin pari piti toisiaan vähän epäilyttävänä ja treenien jälkeen kun saivat juosta irti, niin vaanivat toisiaan keesit pystyssä. Ehkä ne olivat keskenään liian samanlaisia ja sen takia juttu ei niin helposti luistanut. Reiskalla oli nimittäin ihan samanlaisia juttuja kuin Riehalla, hyppypomput kohti naamaa, iloisen hillitön sinkoilu ja kova into agiradalle. Naurettiinkin vuoroa odotellessa sitä, kun toinen hiljeni ja rauhoittui niin toinen alkoi rääkymään ja hillumaan.
Hauskaa oli myös se, että Rieha oli Reiskaa vähän isompi. Säältään ne olivat suunnilleen samoissa mitoissa, mutta Rieha oli vähän rotevampi ja vähän pidemmän mallinen. Ei taida neidistä mitään hippiäistä tulla. Päässä oli myös eroa, Riehan pää oli levemäpi, ehkä enemmän sellainen Iebumainen kun Reiskalla taas oli enemmän Lahjamainen. Ihania pitkäkoipia kumpikin!
Sitten niihin agihommiin. Aloitettiin hyppy-putki-hyppy-suoralla. Riehalle lelu päähän odottamaan ja eikun menoksi. Sillä tuli ihan hinasen minuun vilkuilua putken jälkeen, ennen kuin meni hypylle ja lelulle, joten tehtiin pari toistoa niin että olin itse lelun kanssa vastassa. Sitten kun lelu oli taas varma magneetti niin otettiin mukaan lähettäminen. Ja hienosti se veti! Eli muistettavaksi se, että jos staattinen magneetti ei toimi ihan loppuun asti ja Rieha reagoi minuun, niin pitää ottaa muutama kerta suoraan leluun. Toinen mistä Lotta muistutteli oli, että vaatisin siltä jonkun asennon ennen lähettämistä, vaikka siellä olisikin joku pitämässä kiinni.
Seuraavaksi tehtiin pussia. Pari ekaa toistoa tehtiin niin, että pidin pussia vähän ylhäällä. Se oli varma, joten laskettiin kangas maahan ja menin lähettämään. Siinä ei ollut ongelmia ja tosihyvää oli se, että Riehan suunta oli suoraan eteenpäin, eikä koittanut yhtään kaartaa minua kohti. Vauhti oli Riehalle tyypillistä, eli täysiä.
Rengasta tehtiin ihan uudella tavalla. Eli rengaspelinä, vähän samaan tyyliin kuin mitä ollaan tehty tokossakin esim. stoppeja. Kaksi ihmistä renkaan kummallekin puolelle, pentu irti ja sitten vuorotellen kumpikin kutsuu pentua ja sen tullessa renkaan läpi, nami lentää eteenpäin. Alkuun oltiin lähempänä, mutta Rieha teki niin varmasti, että pystyttiin kasvattamaan matkaa jo hyvin. Riehasta tämä oli tositosi kivaa ja se ei tainnut kertaakaan mennä väärästä kolosta, vaikka tykitti ihan täysiä. Toistoja tuli ihan kunnon määrä, mikä on tuon tekniikan hyöty, samoin se, että pennulla oli tosi kivaa. Siitä vaan sitten muuttelemaan lähetyspaikkaa jne., niin hyvä tulee.
Loppuun Rieha pääsi tekemään penturataa ja tästä oli ihan pakko piirtää kuvakin, koska noin montaa estettä ei ole vielä koskaan tehnyt. Rimat oli tietysti maassa, eli pentu juoksi vaan siivekkeiden ja putken läpi:
Menin ottamaan vastaan melkein 3-hypylle, eli suoritti ekan hypyn ja putken itsekseen. Ja Rieha tykitti niin lujaa! Oikealta ohjaten radassa ei ollut mitään ongelmaa (kunhan katsoin ja ohjasin pentua toisenkin putken jälkeen), ihan tosi hyvä meno. Otettiin sitten mukaan takaaleikkaus 4-putkelle. Pelkän putken kanssa se pelasi todella hyvin, mutta kun liitettiin rataa ja itse piti muistaa ohjata niin se olikin vähän vaikeampi ja Rieha kääntyi herkästi putken suulta takaisin. Siihen vaan varmempi ote ja treeniä niin hyvä tulee. Putket imevät sitä tosi hyvin, mutta samalla se on kelpimäiseen tapaan niin nopea reagoimaan pieneenkin liikkeeseen.
Riehan leikkiminen sai kovasti kehuja ja onhan sitä helppo palkata kun se taistelee ja tarjoaa lelua uudestaan uudestaan. Lotta myös muistutteli siitä, että myös sitä odottamista ja rauhassa olemista pitää muistaa harjoitella vilkkaiden ja täpäköiden pentujen kanssa. Kieltämättä Riehallakin meinasi kierrokset välillä nousta aika paljon, kun muut sai tehdä ja se joutui vaan odottamaan. Tuijotus radalle oli tiukkaa ja välillä mölistiin suureen ääneen. Sylissä se onneksi rauhoittui. Mutta hienosti se jaksoi tehdä asenteella kaikki jutut ja kivaa oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti