Rieha on touhottanut menemään ja on se vaan niin mahtava pentu. Eilen käytiin katsomassa agikisoja maneesissa. Rieha oli saman tien kuin kotonaan, painoi menemään kuin viimeistä päivää. Hieman se on hillitön, koska haluaisi niin rakastaa kaikkia näkemiään ihmisiä. Pientä sinkoilua oli siis havaittavissa, koska tokihan kaikki ihmiset haluavat rakastaa pientä kelpiä takaisin. Radalla menneet koirat olivat nekin hirmuisen ihania, niitä piti seurata silmä tarkkana ja täristen innosta. Kaikesta hauskasta huolimatta se pystyi heti keskittymään vilinän keskellä, kun pyysin sitä jotain tekemään. Saman tien iskee työmoodi ja hommat tehdään täysiä. Leikkiminen ei tuottanut mitään ongelmia myöskään. Eli juurikin aika mahtava kaveri!
Illalla meillä oli Veskun kolmekymppiset ja vieraita mukavasti. Rieha toimi illan virallisena viihdyttäjänä. Lelua se tarjosi kelle vaan kuka oli valmis vetämään, kiipeili syleihin pussailemaan ja esitteli istumista ja maahanmenoa. Riehan rakkaushyökkäys saattaa olla aika raju (pojoiing kohti naamaa), mutta toisaalta se rauhoittuu siliteltäväksi todella nopeasti jos rajumpi meno ei sovi. Sipsitkin saivat olla sohvapöydällä suht rauhassa, vaikka kerkesihän se alkuun pari sieltä napsaista. Illan jännin ruokatuttavuus oli jättikatkarapu. Sen kanssa piti taistella oikein huolella ja välillä kieriä sen päällä, lopulta sekin päätyi kelpien kitusiin. Ja vaikka ihmisiä tuli ja meni, niin välillä se vetäisi kunnon tirsat sängyllä pää tyynyllä maaten. Sen jälkeen taas jaksoi hyvin viihdyttää.
Summa summarum: kaikkiin Riehan mahtaviin ominaisuuksiin voidaan lisätä vielä erinomaisen bilekoiran rooli 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti