Hakua, esineitä, jälkeä ja tokoa

Vapaapäivät kuluvat oikein mukavasti kun treenaa kaikkia kolmea . Lajeihinkaan ei tule kyllästymistä, kun voi jokaisen kanssa tehdä eri hommaa, kätevää!

Saatiin hakuseuraksi Miia ja Tytti-mali ja pitihän sitä pikkukelpiä tutustuttaa tähänkin maailmaan. Olin ensin itse Tytille ilmaisutreenissä maalimiehenä, mutta sitten Rieha pääsi kehiin. Ensin tutustumista maalimieheen ja Rieha oli tietysti ihan innoissaan, leikki sujui taas vieraankin kanssa todella hyvin: Rieha repii, kiskoo, päästää irti käskystä ja tuo heitetyn pallon hienosti takaisin revittäväksi.

Otettiin Riehalle ihan yksinkertaista treeniä: maalimies piiloon ja sitten keskilinjalla tepastellen koitettiin ottaa hajua maalimiehestä. Rieha oli ihan innoissaan, vaikka sillä ei ollut mitään hajua mitä tehdään, pääasia kunhan tehdään . Ekoilla kerroilla jouduin viemään sitä vähän lähemmäksi, että hiffasi maalimiehen, mutta parilla viime toistolla alkoi jo saada jotain hajua ja lähti ihan itse kohti maalimiestä. Kyllä se vaan nopeasti tajuaa! Maalimies oli ehkä maailman ihaninta, eikä ollut väliä istuiko vaiko makasi. Sellaiset hyppypusupomput maalimies sai osakseen, että todettiin että Rieha on paras alusta saakka opettaa menemään maahan maalimiehellä.

Sitten otettiin Riehalle vähän esineruutua. Tallattiin pitkä ja kapea alue ja sinne esineiksi autosta löytyneet lapsen kengät (älkää edes kysykö, mitä ne siellä tekivät). Miia vei esineet niin, että Rieha näki ja tuli sitten pois. Vähän mietin että lähteekö suoraan Miian luokse, mutta höpsis, kyllä kelpipentu tämän osaa! Eka esine nousi suorilta ja tuli hienosti palautuksella leluun. Toinen esine oli vähän vaikeammassa paikassa, ison kiven takana ja syvemmällä. Mutta voi vitsi että Rieha etsi hyvin! Se käyttää nenäänsä ja risteilee sellaista vauhtia että oksat pois. Eikä se luovuta vaikka esine heti ei löydykään, etsii vaan tiukemmin, ihana pentu! Uutta käskyä ei tarvinnut antaa ja heti jos meni tallatun alueen reunalle niin tajusi palata. Kyllä sitä vaan on vaikea käsittää miten makea pentu tuo on, huh.

-------------------------------------------------------------------------------

Viima ajoi metsäjälkeä. Pituutta n.200m ja 7 keppiä. Taas oli hyvin varma jäljen nosto ja lähti hienosti liikkeelle. Ihan hinasen oli välillä kiire ja 2 keppiä jäi metsään. Toisen huomasin itsekin ja varmistin, että Viimakaan ei tosiaan sitä huomannut. Muut 5 keppiä nousivat todella hyvin ja hienoilla ilmaisuilla. Yhdelle kepille Vimps tuli reilusti etukäteen, koska olin päästänyt liinasta irti. Hienosti se odotti ja ilmaisi siitä huolimatta! Kepit siis tuntuvat olevan hyvin mieluisia, mahtista!

-------------------------------------------------------------------------------

Tuike pääsi lopuksi vähän tokoilemaan. Otettiin Pulliaisen Riikan neuvomaa merkki-ruutu-peliä, eli lähetyksiä vuorotellen kumpaankin ja välillä esim. ruudusta merkille. Tarkoituksena saada ideaa niiden erottamiseksi. Alkuun muistuttelin kummatkin erikseen ja sitten menin puoleen väliin seisomaan ja peli alkoi. Tosi hyvin Tuike tajusi idean, eikä koittanut väärillä käskyillä mennä väärään paikkaan. Sitten otettiin seuraamisen tökkimistä ja pikkaisen kaukoja jumpaten. Loppuun liikkeestä istumista namipelillä ja oikein mukavasti sujui.