Reissua, treeniä, lenkkiä...

Viikko on taas sujahtanut viikonlopun puolelle. Viimeisiä viedään koulun penkillä Kuopiossa ja normiarki, sekä toivottavasti työt alkavat häämöttää. Riehakin on tällä viikolla reissanut. Se kävi nimittäin isän ja siskon kanssa Torniossa moikkaamassa mummoa. Eli käytännössä se kävi melkein Lapissa ja vähintäänkin melkein Ruotsissa . Hyvä reissu oli ollut, Rieha on hieno reissukoira ja hurmaa kaikki sosiaalisudellaan ja iloisella mielellään. Lisäreissun porukat heittivät vielä mökille, jonne pääsivät mukaan myös Tuike ja Viima. Meno oli ollut hirmuista ja jäälle olisi kovasti tehnyt koirien mieli, mutta vielä joutuu hillitsemään. Rieha oli aloittanut huumenuoren elämänsä syömällä reissussa nuuskaa sekä epämääräisiä marjoja... Ottanut vissiin mallia Viiman isoisoisästä Solusta, jonka huumekokeilusta voi lukea täältä: koti.mbnet.fi/tuulen/huume.htm .Minkäänlaista reaktiota Rieha ei noista aineista kuitenkaan saanut, kai se on yhdenlainen teräsvatsa sekin.

Kotitokoiltu ollaan tänään ja eilen. Riehan kanssa tuubi-imutusta, aika mainiota menoa! Kontaktitreenit jatkuu myös ja kyllä se vaan tomerasti napottaa. Käteen tuijottaminen on vähentynyt paljon. Eteentuloja ollaan myös treenailtu ja siinä sekä kontaktia, että odottamista. Eikä ole yhtään hillitöntä! Samalla ollaan jatkettu paikkamakuutreeniä. Edessä se osaa mennä maahan ilman käsiapua, mutta sivulla se vaatii vielä vähän mietintää. Mutta käsiavulla menee sivulla maahan, pystyn menemään n. metrin päähän ja se napottaa hienosti. Ehkä sellaista puolta minuuttia ollaan otettu, välillä palkkaillen. Hyvin kestää tuon. Tänään illalla pelasin kaikkien kolmen kanssa istu-maahan peliä. Välillä nopein tekijä sai palkan, välillä jokaisen piti tehdä vuorotellen. Aika mainosti ne kuuntelee, Riehakin malttoi hyvin odottaa vaikka vieressä Tuike tai Viima vaihtoi asentoa.

Tänään käytiin viimeistä kertaa kasvihuoneella treenaamassa. Ja ihan oikeasti viimeistä kertaa, koska JATille tulee ensi vuoden alusta ihka oma halli! Aivan mahtavaa siis. Joulukuu on nyt taukoa, eikä treenaamaan pääse mihinkään. Saatiin seuraksi Jenny sekä pystäritytöt.

Viima aloitteli  radanpätkällä:

Viimamaiseen tapaan se oli vähän hitaasti lämpiävä. Taidettiin tehdä koko pätkä kolmisen kertaa ja koko ajan vauhti parani. Kepit oli erityisen hyvät. Viimalle ei tuollaiset peräkkäin olevat putket tuota ongelmia ja siinä kohti kääntyi hyvin. Erikseen treenattiin keppejä, niissä takaaleikkausta ym. ja kivasti sujui. Loppuun vielä yksittäisellä hypyllä lähetyksiä ja kutsuhyppyjä. Kutsuhypyt on Viimalle vaikeita, se ei tykkää tulla kohti, joten niiden treenaaminen teki hyvää. Ja hyvin Vimps tekikin.

Rieha pääsi halliin seuraavaksi. Tehtiin sen kanssa Viiman radasta pätkää 5-8. Ensin otettiin pelkkää hyppyä ja putkea. Ältsin hieno meno ja välillä vaihdoin puolta ja takaalähetin putkeen. Siinäkään ei ollut ongelmaa, putki veti hienosti. Koko pätkässä vaikein kohta oli 7-hyppy, siinä meinasi herkästi tulla ohi 8-putkelle oman liikkeen mukana. Tarkalla ohjauksella sekin sujui ja kyllä se vaan menee lujaa! Loppuun Rieha sai läiskiä keinua. Tässäkin meno oli hurjaa, hiekka vaan pöllysi kun Rieha pamautteli keinua alas häntä pystyssä. Kova kiire sillä olisi päästä jo eteenpäinkin, mutta pysytellään vielä tuossa paukauttelussa.

Tuike teki hallissa vähän tokojuttuja. Ensin seuraamista, ok ja lelupalkka piti kivasti vireen yllä. Luoksetulon stoppeja tehtiin pallolla ja nekin sujui mukavasti. Loppuun kaukoja, joissa taas vähän ylivire-ongelmaa. Mutta pätevä oli pieni ja sekin sai lopuksi juosta nuo suorat putken pariin kertaan palkaksi.

Treenien jälkeen käytiin Jennyn ja koirien kanssa lenkillä. Hyvin sujui lenkki viiden pystykorvan ja yhden kelpien kanssa. Mitteli Nalalla oli juoksu ja siitäkös Viima innostui. Korvat luimussa ja häntä heiluen se vikitteli Nalaa läpi lenkin ja Nalakin tuntui olevan mielissään. Nämä kaksi viihtyivät keskenään läpi lenkin. Rieha sai seuraa Mila-japsista, joka junnuna oli erinomaista juoksuseuraa. Natiaiset rallasivat pelloilla hurjaa kyytiä. Isot japsi Tuike ja Nemo pitivät jöötä, sopivasti murahdellen ja ärähdellen. Kunnon akat . Kyllä nekin välillä mukana juoksivat, mutta tärkeintä oli pitää järjestystä yllä. Kiitos Jennylle, näki että tytöillä oli tosi kivaa!