Ennen kuin palaan otsikkoon, niin selostan pikaisesti mitä tehtiin loppuviikko. Pelkkiä janoja, 13 kappaletta, joista viimeiset kolme tänä aamuna ennen koetta. Eri pituisia, eri suuntaan lähteviä, eri ihmisten tallaamia, välillä nameilla, välillä ilman. Niissä oli selkeästi nähtävillä, että mitä enemmän teki, niin sitä paremmin Rieha meni. Ja kun koiralla on virettä, millä työskennellä, niin kannattaahan se tehdä toistoja.
Tänään pistettiin treeni testiin, eli osallistuttiin meidän ensimmäiseen jälkikokeeseen Uuraisilla. Jännitti niin paljon. En saanut nukutuksi yöllä ollenkaan ja lopulta nousin 5.30, kun koepaikalle piti lähteä vasta lähempänä kahdeksaa. Onneksi lähimetsään tehdyt janat meni hyvin, se helpotti jännitystä hieman.
Koepaikalla arvottiin numerot ja me saatiin ykkönen. Meinasi jo vähän naurattaa, olisin ihan mieluusti nähnyt jonkun muun janan ennen omaa vuoroa. Minähän en siis ole koskaan aiemmin käynyt jälkikokeessa edes katsomassa. Onneksi tuomari briiffasi minut hyvin ja jäljelle lähdettiin. Janatreeni oli selkeästi toiminut, sillä Rieha teki aivan upean janan. Lähetin se yhdellä käskyllä ja se eteni ripeällä vauhdilla, ihan luotisuoraan kohti takamerkkiä. Jälki lähti takamerkin edestä 30 metristä ja Rieha bongasi sen heti. Harmittavasti otti kuitenkin takajäljen. Tajusi virheen itse, koska yhdellä käskyllä kääntyi ympäri ja lähti ajamaan oikeaan suuntaan. Olin niin onnellinen, me päästiin jäljelle!!
Eka keppi löytyi melkein heti, Rieha nosti sen varmasti. Sitten tultiin ekaan kulmaan, jossa varma työskentely. Toiselta suoralta taas keppi ja varmalla menolla toiseen kulmaan. Kolmannelta suoralta kaksi keppiä hyvillä luovutuksilla. Pikkuhiljaa maasto alkoi muuttumaan vetisemmäksi, mutta Rieha jäljesti edelleen varmasti ja olin näkevinäni maassa myös kengänjälkiä. Matka jatkui ja lopulta törmättiin pururadan tapaiseen ja sen takana olleeseen isoon ojaan. Siinä vaiheessa tajusin, että nyt on mennyt pieleen. Rieha merkkasi pururadalle, eli jotain jälkiä siellä selkeästi meni. Aloin katsomaan kännykän gps:stä, missä ollaan ja tajusin vasta sitten, että ollaan tultu ihan liian pitkälle. Viimeinen kulma on mennyt suoraksi.
Koitin saada Riehaa palaamaan ja se lähtikin varmasti takaisin päin, mutta en enää itse tiennyt yhtään, missä jälki meni. Käännytin sen sitten jossain kohti vaan menemään kohti tietä, toivoen, että osutaan jäljelle. Ajan loppuminen tykytti mielessä ja hiki virtasi kun koitin liikkua nopeasti. No, ei osuttu jäljelle ja vaikka kuinka pyörittiin tien lähellä, niin viimeistä keppiä ei löytynyt.
Joen jälkeen palatessa käytiin varmaan aika lähellä viimeistä kulmaa, mutta käänsin Riehan liian aikaisin tien suuntaan. Tultiin kalliomuodostelman toiselta puolelta kun jälki meni toisella, eli viimeistä keppiä oli aika mahdotonta löytää. Oliko kulma sitten vaikea vai menikö siellä tosiaan harhoja, jotka vei pois jäljeltä. Rieha oli kuitenkin koko ajan tekemässä töitä, ainoastaan tuossa pururadalla sille tuli pieni tenkkapoo, kun piti merkata.
Lopputuloksena siis 4 keppiä. Laskettiin saman tien, että se ei riitä, koska janalta lähti pisteitä takajäljestä. Täydellinen jana ja täydellinen esineruutu olisivat vielä antaneet mahdollisuuden tulokseen. Kun olisi löytynyt edes yksi keppi lisää tai vaihtoehtoisesti viimeinen keppi jonkun aiemman sijaan, niin se olisi riittänyt... Tottishan olisi ollut ihan pala kakkua, tajusin edellisenä päivän, ettei ykkösluokan tottiksessa ole edes liikkeestä seisomista ;).
Päätin kuitenkin käydä treenaamassa vielä esineruudun, kun siihen oli mahdollisuus. Se oli Riehalle tyypillinen. Yksi pisto, yksi esine, täysiä sinne ja takaisin. Jätin sille vahingossa ketjupannan kaulaan ja se oli aika hupaisan näköinen, kun se heilui korville ja takaisin, kun kelpie tykitti menemään :D. Piste lähti siitä, että pudotti esineen kerran (oli sellainen tosi pieni ja hyvin kuolainen naru). Esineruudusta siis 29p.
Esineruudussa saatiin myös jana-arvostelu. Siitä pisteitä 36/40, muuten oli kuulemma hyvin ohjattu ja upea jana, mutta takajäljestä miinusta. Yht. maastosta 145p. eli 5p. lisää, niin tulos olisi ollut mahdollinen. En jaksanut lähteä tottikseen, sitä kun ei erityisesti tarvitse nyt treenata.
Kokonaisuutena kokemus oli todella hyvä. Minä selvisin suurimmaksi osaksi hyvin ja Rieha oli hieno. Siihen nähden, että ollaan trenattu aktiivisesti vain tämä kesä ja olen itse jäljellä aivan ummikko, niin homma meni loistavasti. Seuraavaan kokeeseen voidaan lähteä hyvillä mielin, jana onnistuu ja kepit nousee, kunhan vaan pysytään jäljellä. Ja kun itselle kokemus karttuu, niin osaa ehkä paremmin myös "taktikoida" eli esim. pitää mielessä, missä jälki on aiemmin kulkenut.
Riehalla oli superhieno asenne ja se olisi ollut ihan liekeissä lähdössä tekemään vielä ihan mitä vaan. Eli eiköhän vauhtikelpi jatkossakin nähdä jälkeä ajamassa! Nyt vaan sitten pohdin, että onko mulla aikaa vielä tänä syksynä käydä jälkikokeessa. Vapaat viikonloput, niitä on ihan liian harvassa...
Meillä oli muuten koetta edellisenä iltana jännät paikat. Sekä Tuikea, että Viimaa pisti lenkillä ampiainen/mehiläinen. Tuiken naama oli ihan turvoksissa ja Viima ei suostunut tuntikausiin tulemaan pois sängyn alta. Sen lisäksi Rieha bongasi meidän takapihalta kyyn. Ihmettelin, että mitä se haukkuu, oikein sellaista möreää vahtihaukkua ja kyyhän siellä puskassa sähisi pää pystyssä. Voi yök! Onneksi Rieha oli tosiaan niin fiksu, että pysyi kaukana. Syädntä kylmäsi, kun juuri oltiin siinä auringossa pyöritty ja syöty marjoja puskista, Tuike erityisesti kaiveli puskissa onnessaan. Meidän pihaan ei noiden kyllä tarviisi tulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti