Houkutuksia, tokokoiran uusi aluevaltaus ja ohjaajapiiskaa

Eilen  oli Muuramessa rallytokon möllikisat ja pakkohan se oli lähteä koittamaan kisamaista tekemistä. Vettä satoi, oli pimeää ja kylmää. Lisäksi treenaaminen on ollut vähän niin ja näin, mutta mitäs sitten :D.

 

Ilmoitin Riehan alokasradalle. Sehän ei ole treenannut rallytokoa ikinä, eli lähdin koittamaan ihan puhtaalla tokopohjalla. Ennen radalle menoa testasin vaan sivulta eteentulon ja saksalaisen täyskäännöksen ja nerokelpi hiffasi ne välittömästi. Varsinkin kun niissä saa avustaa käsillä, niin eihän ne nyt ole temppu eikä mikään. Eli eikun radalle, joka näytti tältä (pahoittelut huonoista kuvista):

 

 

 

Rieha oli omaan tyyliinsä ihan liekeissä ja tuntui kovasti innostuvan tästäkin hommasta. Koitin mennä sen kanssa hillitymmin, kuin esim. Tuiken kanssa, ettei se olisi ihan lähtenyt lapasesta. Peruskehut, kun teki oikein ja sillä mentiin. Hihnan kanssa oltiin pariin otteeseen solmussa, mutta yllättävän hyvin selvittiin kuitenkin.

 

Yksi isompi virhe sattui, mutta se oli täysin oma moka. Eli 2-kyltillä olisi pitänyt pysähtyä, käskeä koira istumasta maahan ja lähteä siitä liikkeelle suoraan. No, minä käskytin Riehan maahan ja siitä takaisin istumaan ennen liikkeellelähtöä. Tästä väärin suoritettu kyltti ja -10p. Lisäksi saatiin yksi -3p., kun 12-kyltillä peruuttelin edellisen kyltin kumoon. Eli ei ole helppoa ei. Kaksi pistettä lähti pikkujutuista.

 

Rieha veti kuitenkin hienosti, tuloksena 85p. eli hyväksytty tulos, jolla vielä voitettiin alokasluokka. Arvostelulomakkeessa luki lisäksi, että iloinen energiapommi. Eli hyvin tokokoira pärjää rallytokossa, kun perusjutut on hallinnassa. Ohjaaja on asia erikseen.

 

Tuiken ilmoitin avoimeen luokkaan, joka jännitti enemmän. Jos alokasluokassa sattuu mokia silloin tällöin, niin vaikeammassa luokassa niitä sattuu ihan varmasti. Lisäksi siellä tulee uusia liikkeitä, koira on irti jne. Kaiken kruunaa houkutus, joka on ahneen pikkukoiran unelma. Päivän rata oli tälläinen:



 

  

 

Jännitys tiivistyi heti, kun näin, että houkutukseen vietiin avattu makkarapaketti. Lisäksi siellä oli iso jumppapallo ja joku lelu, mutta ne ei jännänneet lähellekään niin paljoa. Toinen meille vaikea kyltti oli istumisesta seisomaan nouseminen ja siinä koiran kiertäminen. Sitä ei olla treenattu vielä kovinkaan paljon ja se on Tuikelle aika vaikea liike.

 

Tuike veti radan läpi kuitenkin ihan ok. Vähän sitä jännäsi kesken suorituksen radan reunalle pölähtänyt (ainoa) katsoja, mutta loppua kohden pääsi siitä yli. Toki lirkuttelin sille minkä kerkesin ja reippaasti se sitten veti.

 

Mahtavinta oli se, että houkutus ei kiinnostanut Tuikea yhtään. Samoin seisominen onnistui aika hyvin, tosin nousi aika vinoon. Pisteitä lähti sitten 12- ja 14-kylteistä, kummastakin -10p. Peruuttelussa en ottanut viimeistä kolmea askelta tarpeeksi isosti (pelkäsin kaatavani taas kyltin), kun askelien pitäisi olla koko ajan samanlaisia. Viimeisessä täyskäännöksessä T ei kääntynyt tarpeeksi tiivisti, eli ei näyttänyt vaadittavaa takapään käytöä. Päälle pari pikkuvirhettä.

 

Tuloksena kuitenkin 73p. eli hyväksytty tulos. Ja  pikku-T voitti myös oman luokkansa, jossa tosin oli vaan kaksi osallistujaa. Mutta olin tosi tyytyväinen menoon tällä harjoittelumäärällä. Ja ohjaaja saa todellakin skarpata, turhaan tiputan noita pisteitä.

 

Viimakin oli mukana, mutta se ei halunnut syödä nameja oli muutenkin sitä mieltä, että pidä tunkkisi, niin se sai sitten vaan hengailla ja käydä muiden kanssa lenkillä.

 

Muuramesta ajettiin Riehan agitreeneihin, jossa tehtiin parin viikon takaista rataa:

 

Aamuinen juoksulenkki vissiin painoi jaloissa, kun tuntui, että oli tosi vaikeaa. Testailtiin vähän eri ohjauskuvioita kuin viimeksi ja muutamaa sai vääntää oikein rautalangasta, että meni tälle ohjaajalle perille. Mutta ylpeä olin edelleen 15-18 pätkästä, joka toimi taas niin hyvin takaaohjaten (viskileikkauksella?).

12-hypyn pakkovalssi-jaakotus oli yksi näistä vaikeista kuvioista. Ei vaan meinannut onnistua. Tuskalla kaivoin sen sieltä esiin edes jotenkin. 21-hypyllä treenattiin twistä ja sekin oli aika haastavaa. Siinä tuli esiin hyvin putken metrisääntö, eli jos en ehtinyt putken taakse metrillä, niin Rieha ei kääntynyt oikeaan suuntaan. Niisto toimi tässä paremmin, siis itsellä, Riehahan kääntyy, jos vaan liikun.

Pujottelun jälkeiseen hyppyyn testattiin japanilaista. Rieha oli aika lapasesta, se ei ihan hiffaa tuollaista ohjausta, jossa ei mennäkään heti esteelle. No, treeniä vaan.