perjantai 13. syyskuuta 2013

Niin ollaan taas treenattu

Eilen treenattiin ensin tokoa Killerin parkkiksella Miian ja Sadun kanssa. Rieha oli ihan porsas, se komensi ja pöllöili. Toisaalta rakastan sen sika-asennetta, eipähän tarvii ainakaan huolia että kävisi hommat ahdistamaan. Toisaalta se on välillä hieman hermoja kiristävää... No, itsepähän olen tieni valinnut :D.

Ruudussa treenattiin liikkuriin reagoimattomuutta merkillä, eikä se siihen reagoinutkaan. Useita lähetyksiä ja paljon palkkaa hyvästä odotuksesta. Sitten muutama ruutuun lähetys, joissa muuten mainio meno, paitsi veti suoraan maihin (kyllä minä tämän osaan). Sitä korjailtiin hetki.

Luoksetulossa myös liikkuriin reagoimattomuutta. Sekin sujui hyvin, mutta stopit oli huonoja, eli niitä piti vahvistella. Tein sille stopin jälkeen peruuttelua, sillä ajatus siirtyi taas hyvin taakse.

Ohjatussa haettiin vasenta. Eikä se meinannut löytyä millään. Se oli ehdottomasti vaikeampi puoli, takana oli autoja ja vieraita koiria, mutta ei Rieha kyllä edes kunnolla yrittänyt. Se lähti joo kaartamaan, mutta kun ei heti nähnyt kapulaa, niin suuntasi keskelle ja siitä jouduin sitten sanomaan. Vein sen seisomaan kapuloille ja näytin vasemman ja silti keskimmäinen kiinnosti. Meinasi jo kelpiltä usko loppua (rupesi komentamaan) ja vähän myös minulta. Onneksi se vasuri sieltä lopulta nousi.

Loppuun paikallaolot porukalla. Istumisessa liikutti kerran tassuja, muuten erinomainen. Makuussa meni lonkalle ja kävin sen korjaamassa, sekin oli muuten hyvä.

Sitten oli vuorossa agitreenit ja tälläinen rata:


Minua suoraan sanottuna jännitti miten käy noin vaikean radan kanssa, mutta Rieha oli upea ja itsekään en ollut ihan pöllö. Ekalla kiekalla tehtiin kuutoselle asti ja sitten oli pakko palkata, koska minä onnistuin ja koira onnistui. Osasin rytmittää takaakierrot hyvin ja uskalsin liikkua.

7-10 oli Riehalta upeaa irtoamista. 12-hypyllä pyöritin vaan lähemmän siivekkeen ympäri, sekin sujui ok. Noissa vaan pitäisi muistaa pitää se oma liike, eikä jäädä vaan töllistelemään. 13-putki oli Riehalle haastava, se ei meinannut millään kääntyä vasemmalle, vaikka kuin putkijarruttelin. Tehtiin sitä erikseen pari kertaa ja lopulta tajusi, että minne puolelle menin.

Ihan kaikista tyytyväisin radalla olin kohtaan 14-18. En olisi ikinä uskout sen onnistuvan, mutta se meni ekalla kerralla ihan nappiin. Rieha kääntyi 17-hypylle takaaohjaten aivan upeasti, kun olin ihan varma, että se paukkaa joko 16-hypyn jälkeen suoraan putkeen tai ei käänny ja käy hyppäämässä 12-hypyn. Mutta me ollaan niin kehitytty ja se luki ohjauksen ihan täydellisesti!

Loppurata tehtiin 27-hypylle saakka. Kaikki muu sujui tosi kivasti, mutta viimeistä hyppyä piti uusia. Rieha halusi ihan välttämättä hypätä sen toisin päin ja jos otin liiaksi haltuun, niin se veti hypyn ohi ja putkeen. Tuollaisessa linjassa olevat hypyt on vaan treenattava.

Mutta hei, me päästiin oikeasti aika sujuvalla menolla 27 estettä!!! Jee! En tiedä oliko mun upouusilla lenkkareilla vaikutusta asiaan :D.

------------------------------------------

Tänään oli vuorossa kisatokoryhmän treenit. Paikalla oli hurjasti sakkia, eli saatiin sekä häiriötä että kunnon rivipaikallaolot. Muutenkin meno oli paljon järkevämpää tänään.

Luoksetulon stoppeja tehtiin kiertojen kautta. Liikkuri häiriköi oikein urakalla ja koitti saada Riehaa liikkumaan stopista, mutta se ei mennyt lankaan. Stopit oli muutenkin tosi hyviä, näitä lisää! Suorassa luoksetulossa meinasi pomppia, mutta tuli kuitenkin hyvin eteen. Eli pitäisi muistaa ottaa enemmän ihan suoraan leluun, että pomput taas unohtuisi.

Ohjatussa haettiin kumpikin puoli. Eilen vaikea vasen oli tänään täydellinen. Oikea oli vaikeampi, eli jouduin stoppaamaan ja lähettämään uudestaan ennen kuin nousi. Mutta pääasia, että korjasi hyvin. Treenattiin suuntia vielä lähietäisyydeltä, eikä niissä enää ollut ongelmaa. Ja muistin jopa palkkailla merkiltä erikseen, se meinaa näissä treeneissä herkästi unohtua.

Tunnari tehtiin kaksi kertaa liikkuroituna vaikealla nurmella. Ekalla kerralla nosti oman, mutta tiputti ja varmisteli vielä pari ennen kuin toi. Lisäksi puri kapulaa törkeästi, eli epävarma oli. Uusinassa itsevarmuus oli ihan eri luokkaa, oma nousi välittömästi, eikä purrut eli palkkasin suoraan lennosta. Eli toistoja, toistoja ja vaan nurtsilla!
Itsekseen tehtiin vielä kaukoja ja seuruuta. Kaukoissa aika perushyvä meno, ainoa vaihto joka ei ole ihan priima on S-M. Siinä se ei vaan osaa mennä tarpeeksi taakse ja tulee hieman liikettä. Seuraamisessa tehtiin tempon muutoksia ja niissä kontaktin pitämistä. Hyvin paransi, erityisesti juoksupätkillä.

Loppuun paikallaolot rivissä ja koemaisina. Istumisessa jätin vissiin alussa jo hieman vinoon, mutta muuten oli ollut hyvin vaikka naapuri meni heti alussa maihin. Makuu oli muuten täydellinen, mutta meinasi pompsahtaa perusasentoon naapurin käskystä. Sitä jos ehtisi vielä treenata edes kerran...

Tuiken kanssa tehtiin myös. Luoksetuloa, kaukoja ja metallinoutoa. Kaukoista täytyy sanoa, että ne on kyllä nykyisin niin kivat! Luoksari sujui myös. Metallissa vähän häiritsi maassa olleet namit, jotka toki täytyi etsiä ja syödä ennen kapulan nostoa... 

Tuike teki vielä rallyjuttuja, erityisesti vasemman kautta tehtävää täyskäännöstä, jossa ei saisi takapuoli osua maahan. Opetin siihen eri käskyn, koska perus-seuraamiskäskyllä meinaa ihan väkisin istua. Samoin testailtiin avoimen luokan seuraamisessa pyörähtämistä ja se sujui kuin vettä vaan. Vähän olen katsellut rallykisoja sillä silmällä, ainoa mikä meinaa jännittää on se houkutus. Maailman ahnein pikkukoira ja ruokahoukutus ei ehkä ole paras yhdistelmä :D.

Illan treenin kruunasi Viima. Sitä meinasi alkuun ahdistaa koko kentälle tuleminen, mutta kun otin sen vaan ulos ja alettiin tekemään, niin se voitti kaikki jännitykset ja oli suorastaan liikuttavan iloinen! Sitä vaan tulee niin hyvälle mielelle, kun toisesta loistaa tyytyväisyys, varsinkaan kun se ei ole ihan itsestään selvä juttu.

Viiman kanssa tehtiin vauhtinoutoja, eli heittelin kapulaa ja heti kun lähti tulemaan laukalla niin lihapulla lensi. Ja sehän tuli! Tosin se myös saalisti kapulaa, mutta antaa saalistaa. Samalla meiningillä luoksetuloja ja ne oli niin nopsia. Loppuun vielä seuraamista, joka on ehkä se haastavin juttu ja siinäkin Vimps pisti aivan parastaan ja lihapullat lensi. Se ei halunnut mennä autoon takaisin, eli treenistä jäi tosiaankin hyvä fiilis! Jos koittaisi tehdä porokoirasta taas tokokoiran? Pitäisi treenit vaan lyhyinä, superhauskoina ja superpalkattuina. Koska on se vaan niin symppis.

Ei kommentteja: