maanantai 2. syyskuuta 2013

Mummokoira haluaa oman lasermiekan!


Mummeli näytti tältä viikonloppuna ampparin piston jälkeen. Lievää turvotusta havaittavissa. Onneksi se oli muuten ihan normaali itsensä, ei edes ulahtanut missään vaiheessa. Yhtäkkiä vaan huomasin, että sen poski turpoaa ja lähemmän tarkastelun jälkeen silmän alta löytyi pieni piikki, joka lähti hyvin irti pinseteillä. Reipas Tuike!

Tänään Tuike sai sitten vähän mukavampaa tekemistä, kun käytiin eläinfyssari Hannele Kerkelän vastaanotolla. Tuikea jumpattiim, hierottiin ja se sai myös laserterapiaa. Erityisesti viimeinen oli kovasti pienen mieleen, se alkoi melkein saman tien unille, kun laser otettiin esiin.Siinä siis selkeästi piilee pieni jedisoturi ;)

Tuike oli kohtuullisessa kunnossa, mikä oli tosi kiva kuulla. Leikatun jalan kinner ja takareisi kiristivät ja niihin saatiin venytysohjeet. kireyksien takia se luultavasti myös pomputtelee jalkaansa aina silloin tällöin. Lannerangasta löytyi jumeja, mutta se kuitenkin mobilisoitui hyvin ja laserilla niitä saatiin hyvin käsiteltyä. Lihaksisto oli ok kunnossa ja etupää venyin hienosti. Jumppaa ja venytyksiä pitäisi tehdä taas ahkerammin ja koitan nyt oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni niiden kanssa. Mummeli kuitenkin niin tykkää, kun saa olla käsiteltävänä! Tuikesta parasta taisi olla se, että oltiin reissussa ihan kahdestaan ja pääle sai vielä namia ja rapsuja, aika parasta!

Iltapäivästä käytiin tekemässä viestitreeni koko porukan kanssa. Tuike ja Vesku jäivät A-pisteelle pitämään paikkaa ja itse lähdin mustien kanssa tamppaamaan metsään. Tulipahan vähän enemmän koemaista fiilistä, kun reittiä tallasi myös toinen koira, eli Vimps.

Rieha juoksi 5 matkaa. Eka matka n. 500m, sitten siirryin 100m ja vielä kerran 100m. Eli ei huippupitkää, kun oltiin ripeällä aikataululla liikkeellä. Rieha juoksi hienosti, ei minkäännmoisia ongelmia. Vauhti oli hieno, mutta malttoi hyvin myös seurata lähetykseen ainakin minun päässä. Jäljestyspätkät tuli hiljaa, eli siinäkin hyvä maltti. Oikein kiva treeni ja Riehalla mahtava asenne!

Samoiltiin sitten koko porukka metsässä ja koitin etsiä sieniä, mutta ei sieltä mitään löytynyt. Mun sienitatsi on nyt ihan kadoksissa, juuri kun se viime vuonna syttyi. Jos olisi aikaa niin pitäisi varmaan kouluttaa jostain koirasta sienikoira, mutta se tiedetään, että tässä hulinassa se jääpi haaveksi...

Ei kommentteja: