Ultimaattinen pk-harmitus, mutta myös piristystä

Mitäs me. Eilen piti olla meidän ensimmäinen 3-luokan viestikoe. Vähän niin kuin kauden päätapahtuma. Siihen oltiin valmistauduttu fyysisesti, mutta ennen kaikkea henkisesti. Koe kuitenkin jouduttiin perumaan tuomarin sairastuttua, eli koepäivä muuttui kotipäiväksi. Ei siinä, se on elämää.

Mutta kyllä se silti harmittaa. Tänä vuonna tuskin enää päästään kokeeseen, viestikokeita on niin vähän ja pentusuunnitelmat vaikuttaa. Ensi keväälle voi toki miettiä kokeita, jos Rieha on kunnossa. Samalla voi toivoa, että saadaan kahden ihmisen aikataulut natsamaan ja kaikki muut muuttuvat tekijät onnistumaan... Nyt ne olisi olleet kaikki kohdillaan.

Tiedän myös, että mulla on nuori koira, jonka kanssa parhaat kisavuodet on  toivottavasti vasta edessä. Mutta silti, mulle kokeissa tai kisoissa käyminen ei ole koskaan mikään pikkujuttu. Henkinen valmistautuminen on se rankin osuus, ehdottomasti. Elämässä on tietysti myös paljon vakavempia asioita, mutta silti, saa se harmittaa jos kauan odotettu koe menee mönkään. Tottakai minä tästä harmituksesta selviän, jatkan treenausta ja asetan uusia tavoitteita vaikka ne nyt tällä kaudella ei toteutuisikaan.

Onneksi mulla on maailman paras kisakaveri! Voiko tälle muuta kuin hymyillä, aina täysillä mukana :)

Viime viikolla treenattiin koetta silmällä pitäen tottista ja esineitä. Tottis oli hyvällä mallilla, jäävät sujui ja minä osasin juosta. Metrisessä tuli vähän kolinaa, mutta se oli ehkä enemmän muista jutuista riippuvaista. Esineissä treenattiin lähinnä luovutuksia, ettei lähtisi edes sitä pistettä mässytyksestä. Ei päästy testaamaan olisiko treeni siirtynyt koetilanteeseen, hyvältä kuitenkin vaikutti. Ensi kerralla sitten.

Sitten niitä piristyksiä. Käytiin tiistaina mökillä, postauksen kuvat on sieltä. Oli ihana arskapäivä, koirat kävi uiskentelemassa, juoksivat ja tonkivat paikkoja. Mieli lepäsi!

 Tuike polleana lelun kanssa, perässä kateellinen kelpie

Torstaina alkoi agitreenit uudessa ryhmässä. Meillä oli aika hauska aloitus, tehtiin sekä ohjaajien, että koirien kuntotestit. Koirat tekivät kaikki kontaktit, pujottelun, putken ja irtoamissuoran, jotka kellotettiin. Tehdään sitten kauden lopussa vertailut, onko parannusta tullut. Yllättäen kävi selväksi, että R on nopea, mutta on kiva verrata saadaanko aikoja parannettua. Kontakteissa on ainakin työstämisen varaa, Rieha herkästi kuitenkin hidastaa loppuun hiipimällä.

Ohjaajien kuntotesteissä juostiin kentällä. Onnistuin saamaan kohtuulliset tulokset, vaikka olin liikkeellä 12h työpäivän jälkeen. Hauska on nähdä, että tuleeko näihin aikoihin muutoksia, omaa juoksutekniikkaa kun voi aina parantaa. Mulle on myös tulossa uudet agikengät, niiden avulla aika varnasti paranee (tällä voi perustella itselleen kaikkien uusien urheilutavaroiden hommaamisen!).

Tuike on alkanut mummoiällä superrohkeaksi. Se hyppäsi laiturilta järveen!

Pk-tottikset saa nyt jäädä pienelle tauolle ja otetaan toko kuvioihin. Meillä on piirinmestaruudet parin viikon päästä, eli vissiin ihan hyvä idea alkaa treenaamaan... Ei olla tehty valioitumiskokeen jälkeen juuri mitään. Kiva palailla treenien pariin tokossakin.

Perjantaina treffattiin Raisa ja Tiina Aholaidassa ja tehtiin pikaiset treenit. Alkuun paikkaistuminen porukassa. Rieha oli hieno, skarppi ja tassut ei liikkuneet. Ruutua vahvisteltiin myös, lähetyksiä kummastakin suunnasta. Kerran kippasi kevyen merkin kumoon, muuten aivan superhieno meno. Tunnari otettiin liikkuroituna, tiputti oman ja varmisteli vielä nuuskimalla yhden, mutta oikea nousi. Tässä näkyy treenaamattomuus. Metskussa oli aivan surkea ote ja sitä jouduttiin korjailemaan. Yritin laittaa sitä kiertämään metalli suussa, mutta se oli mahdoton tehtävä. Täytyy ottaa kotipihassa treenin alle. Tavan kapulalla onnistuu, eli ei pitäisi olla ongelma metskullakaan.

Viima keskittyi olennaiseen, eli myyränkaivuuseen

Viikonlopuksi saatiin vieraita, mikä oli erhkä paras korvaus viestikokeen sijaan :). Hannan kanssa käytiin eilen treenaamassa tokoa, mikä on aina niin kivaa! Arska paistoi ja koirat oli päteviä.

Tehtiin eka paikallaolot Fidzin kanssa. Istuminen oli muuten skarppi, mutta etutassuja liikutteli ihan vähän ehkä kolme kertaa. Pitäisi miettiä, että miten tiukaksi tuossa haluaa alkaa. Muuten tykkäsin kovasti ilmeestä. Paikkamakuu oli sekin oikein hyvä.

Ohjattua palauteltiin mieleen ensimmäisenä. Hanna liikkuroi ja tehtiin kummatkin puolet. Koitin ensin saada Riehaa ottamaan kontaktia liikkurin käskystä, mutta aika haastavaa se on. Toisaalta, mitä sitten jos se vaan tuijottaa kapuloita/merkkiä, kunhan kuuntelee käskyjä? Merkki oli superhyvä. Vasemmalle lähetyksessä kävi kiertämässä yhden häiriömerkin, mutta tajusi virheensä saman tien ja juoksi täysiä kapulalle. Oikea nousi ilman lisäkierroksia, eli tämä on ihan hyvällä mallilla. Vielä kun treenaa eteentulojen suoruutta, niin hyvä tulee.

Ruutu tehtiin myös. Onnistuttiin tekemään kunnon hämyruutu. Se oli varjon puolella eli oikeasti aika haastava bongattava. Häiriömerkit sen takana näkyi paljon paremmin. Rieha on tosi varma ruutuun menijä, mutta sekin joutui hetken bongaamaan, ennen kuin tajusi missä ruutu oli. Sitten se lähti sitäkin onnellisempana. Edellispäivänä tehdyt maahanmenot näkyi tosin siinä, että veti ihan väkisin suoraan maihin ruudussa, eli ei ihan kuunnellut. Muuten liike oli hieno!

Zetassa oli itsellä taas kovasti ongelmia. Seuraaminen oli alkuun myös Riehaksi löysää, loppua kohden alkoi taas keulimaan. Vaihdot onnistui hyvin. Hannalta sain hyvän vinkin seuraamiseen lähtöihin, eli käskyä voisi viivästyttää, jolloin koira ei lähde niin herkästi keulimaan.

Luoksarin stoppeja tehtiin kiertojen kautta. Seisomiset hyviä, maahanmenoa hieman mallaili. Loppuun yksi suora luoksari palkkaan.

Rieha ja badass-ilme

Toinen kierros aloitettiin tunnarilla, jossa Rieha toi ensin väärän. Uusinassa oma nousi pienen varmistelun jälkeen. Tässä näkyy niin treenaamattomuus!

Loppuun vielä kaukot, jotka oli itse asiassa aika hyvät. Me ollaan edistytty niissä paljon, eikä liikettä tule enää kovinkaan paljoa. Erityisen paljon tykkään siitä, että se ei enää ole niin etupainoitteinen eli osaa seisomisessakin jäädä enemmän kasaan.

Eiköhän me ehditä pm-kokeeseen mennessä vielä hyvin treenailla, pohjat on kuitenkin hyvällä mallilla!

Tänään tehtiin vielä meidän pihassa ihan lyhyet hyppytekniikkatreenit. Riehalle muutama toisto set pointtia, jossa oli ainakin alkuun enemmän intoa kuin järkeä... Se on sille aika tyypillistä näissä harjoitteissa. Ensin riehutaan ja sitten vasta mietitään.

Viikonloppu oli siis kuitenkin erittäin positiivinen, vaikka viestikokeeseen ei päästykään :). Kiitos vieraille siitä!