Palkataan parempi ohjaaja

Pitkä, pitkä päivä tokon SM-kisoissa takana. Kai sitä nyt ainakin yhden kokemuksen on rikkaampi jos ei muuta?

Oltiin tosiaan ihan loppupäässä koirakoita ja odottelua tuli paljon. Lämpötila tietysti lähenteli 30 astetta ja aurinko porotti. Oltiin paikalla yhdeksän aikaan, paikallaoloihin päästiin 14 aikaan, yksilökehiin siitä 1,5 tunnin päästä ja niissäkin tuli välillä sellaisia 15 koirakon odotteluita. Ja minähän olen tunnetusti hyvä odottamaan, paniikki on päällä, ruoka ei maistu, pyörryttää ja jännittää... On sillä vaan noissa olosuhteissa merkitystä onko alku- vai loppupäässä koirakoita.

Paikallaoloihin mennessä Rieha oli aika kovassa vireessä. Istumisessa oli nuuskinut, siitä 7 ja paikkamakuussa meni tokalla maihin ja perusasento jäi tekemättä, siitä 5. Sitten odoteltiin.

Ekassa yksilökehässä oli ohjattu ja luoksetulo. Oli niin hyvä fiilis ja Rieha teki varmaan parhaat luoksarin stopit ikinä evl:ssä. Ohjattukin oli upea, nopea ja varma. Ohjatusta 9 ja luoksetulosta 9, eli todella hienosti. Fiilis oli loistava, sekä koira, että ohjaaja loistivat ja vielä oli mahdollisuudet vaikka mihin!

Seuraavassa kehässä oli seuruu ja meitä ennen vielä 15 koirakkoa, eli mentiin taas odottelemaan. Rieha oli ollut tosi iloinen ja vilkas oma itsensä, kaivoi taskuista leluja ihan innoissaan, heilutteli häntää ihmisille ja kerjäsi lelunheittoja. Siinä odotellessa se alkoi koko ajan menemään alaspäin, vaikka koitin sitä juottaa ja viilentää. Yhdessä vaiheessa samoin Annalle, että nyt Rieha oksentaa, se oli ihan sen näköinen. Mitään ei kuitenkaan tullut tässä vaiheessa.

Kun meidän vuoro oli lähellä niin mentiin kehän laidalle. Rieha ei enää oikein halunnut leikkiä, koitti vaan kovasti kiskoa johonkin. Oltiin jo menossa kehään, mutta tuomari tuli sanomaan, että pidetään tupakkitauko ja odottakaa. Se oli oikeasti meidän onni, koska samantien tajusin, että Rieha yritti kyykätä kentälle. Lähdin juoksemaan lähimpään puskaan ja heti kun päästiin sinne, niin Rieha ripuloi oikein kunnolla. Jos oltaisiin oltu kehässä, niin tiedän, että se olisi ottanut ritolat ja juossut itse täysiä samaiseen puskaan... Ehdittiin juuri takaisin kehään, mutta selkeästi Riehan fiilis oli ihan eri. Seuraaminen oli aikamoista laamailua, ei yhtään Riehamaista, siitä 6.5.

Jälkikäteen mietin, että olisi oikeasti kannattanut keskeyttää koe. Rieha yritti, mutta se ei vaan ollut oma itsensä, ei yhtään. Pitäisi osata miettiä koiran kannalta, mutta kai sitä on sen verran kilpailuhenkinen, että jatkettava oli...

Ruutu oli seuraavan kehän ainoa liike. Siitä sai punaisen kortin lähemmäs 20 koiraa, koska koirat menivät ulos kehästä (punaiset merkit vihreällä alustalla, takana heiluva kehänauha, jossa punaisia ja keltaisia merkkejä). Riehankin merkki oli normaalia epävarmempi, mutta ruutuun meno oli hyvä. Tässä se vielä jaksoi suunnilleen skarpata, koska tykkää liikkeestä niin paljon ja saatiin arvosanaksi 8.5.

Viidennessä kehässä oli zeta ja tunnari. Zetassa yksi vaihto väärin, seuraaminen huonoa, siitä 5.5. Metallin tiputti kaksi kertaa ja toi vasta lisäkäskyllä, siitä 0.

Viimeisessä kehässä oli meidän huonoimmat liikkeet, eli tunnari ja kaukot. Fiilis jo aika huono, en saanut Riehaa nostetuksi oikein millään. Se lähti tunnariin ravilla, nuuski hyvin ja nosti kapulan suht ripeästi. Tuodessa se pysähtyi katsomaan viereiseen kehään, jossa tehtiin ruutua. Tässä tuli itselle joku ihme sekoilu, ajattelin sen tuovan väärää kapulaa (miksi ihmeessä????) ja kutsuin sen pois kehujen kera. Tuomari antoi tästä aika huolella palautetta, kapula oli siis oikea ja jos koira olisi sen tuonut hetken katseltuaan, niin pisteitä olisi tullut. Mutta eipä tullut, koska mokasin. Kaukot sitten jatkoivat samaa linjaa, Rieha ei noussut kolmannella käskyllä ekaan istumiseen, se oli jo ihan poikki. Arvosana 0.

Yhteensä saatiin 164p., ei tulosta, sij. 81/123. Kieltämättä harmittaa, että jatkoin hommia, vaikka Rieha ei selkeästi ollut oma itsensä. Se oli kehien jälkeenkin ihan nuutunut, ei suostunut syömään tai juomaan, makasi vaan apaattisena häkissä. Surkuhan siitä meinasi tulla ja tulee edelleen. En tiedä sitten, mistä tämä johtui, oliko se sitten lievää lämpöhalvausta? Ero alun ja lopun välillä oli nimittäin aivan järjetön. Pelkän kuumuuden ei pitäisi tuolla lailla vaikuttaa, nähtiinhän se esim. viime viestikokeessa, jossa suoritukset on huomattavasti rankempia. Ehkä en vaan sitten juottanut sitä tarpeeksi ja luotin liikaa, että pysyy viileänä. Ja kun nyt mietin, niin ei se loppupeleissä tainnut paljoa juoda, vaikka jotenkin ajattelin niin. Kotiin tullessa se meni suoraan sängyn alle nukkumaan ja maha on edelleen hieman sekaisin.

Toinen asia, mikä harmittaa on se, miten edelleen kokeesta toiseen onnistun itse mokaamaan jotain? Miten vaikeaa voi olla vetää yhtää koetta häsläämättä? Tänään pisteet ei onneksi olleet pelkästään siitä kiinni, mutta monesti aiemmin ne on olleet. Ja suurin osa on asioita, jotka ihan hyvin tiedän. Lopputulemana tästä päivästä taitaa olla se, etten osaa huoltaa koiraani, enkä myöskään ohjata sitä reilusti. Ensimmäinen on oikeasti jo vähän vakavampi juttu, vaikka kuinka jännittäisi ja panikoisi, niin koiran olosta pitäisi muistaa pitää huolta. Riehakin yrittää loppuun saakka, vaikka olo olisi huono.

No, ei kun kohti uusia seikkailuja, vai miten se nyt oli... pienen hetken taas ottaa, että muistaa taas ne positiiviset puolet. Onneksi mulla on mahtikoira, kenen kanssa treenata!