sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

KeNraalit ja jälkitilaston kartutusta

Tänään käytiin Annan kanssa vetämässä kenraalit Vihtavuoressa. Hiekkakentällä oltiin ja täytyy sanoa, että nurtsi on vaan niin paljon vaikeampi. Kaikki viime aikojen ongelmat on tulleet esiin nurtsilla, hiekalla ei ole mitään. Ei se auta, ennen ääsämmiä on vaan tehtävä niin paljon nurtsilla kuin mahdollista.

Tunnari oli päivän eka liike, eli Rieha oli kovassa vireessä. Silti se nuusku hyvin ja nosti oman hienosti. Kaksi toistoa, eikä kummassakaan ollut minkäänmoista epäröintiä tai muiden maistelua. Meni ja tuli laukalla ja kapulaakin piti korrektisti. Eli kyllä se on se nurmikko, mikä on tässä se haaste.

Zetassa treenattiin ensin pelkkää kävelyä. Toiveissa olisi nimittäin, että minä osaisin sen ensi kokeessa kävellä oikein... Kävelytreeni meni ok, hieman R katseli merkkejä, ilmeisesti toiveissa oli päästä juoksemaan niille. Kävelytreenin jälkeen otettiin mukaan jäävät M-I-S, muut hyviä, mutta seisomisessa meni istumaan. Minusta ei vaan kuunnellut, uusinnassa teki oikein. Tästä ei stressiä.

Ohjattua tehtiin muuten koemaisena, mutta halusin keskimmäisen lähemmäs haettavaa kapulaa. Ideana se, että Rieha oikeasti miettisi, että ulommainen on otettava. Aloitettiin vaikeammalla eli oikealla ja se sujui hyvin. Sama juttu vasemman kanssa. Kummallakin kerralla selkeästi katsoi keskikapulan, mutta muisti, että sitä ei haeta. Hyvä juttu, toivottavasti mielikuva jää voimaan. Merkit oli hyviä koko treenin ajan.

Ruudussa treenattiin lähinnä loppua, eli että makasi rauhassa vaikka liikkuri käskytti. Lähetin sen kuitenkin koemaisesti ruutuun, eikä siinä ollut ongelmaa. Loppukin sujui hyvin.

Luoksetulo liikkuroituna. Kovaa karjaistut käskyt ja hyvät stopit. Pää hajoaa, jos tämä ei onnistu kokeessa....

Pienen tauon jälkeen tehtiin paikallolot. Istuminen on jäänyt vähemmälle treenille ja se nähtävästi kostautuu heti. Rieha veti maahan kahdesti, ihan muina naisina. Toisessa sai jo ihan kunnon suullisen palautteen ja sen jälkeen skarppasi onneksi hyvin. Ihme venkoilua. Paikkamakuu oli muuten ok, mutta oli lonkalla. Tuntuu, että se nykyisin vetää aina lonkalle, onkohan se vaan nyt joku opittu juttu? Pitää miettiä, ehditäänkö tekemään sille mitään ennen Pieksämäkeä. Loppuun otettiin vielä sivulla maahan-sivu-käskytystä ja siinä meinasi taas reagoida Annan sivu-käskyyn.

Ihan hyvä kenraali. Pientä hiottavaa, mutta eihän kenraalit saakaan mennä ihan täydellisesti ;).

Ajattelin muuten alkaa pitämään hieman kirjaa siitä, paljonko ollaan määrällisesti jälkeä tänä vuonna tehty. Saldo tällä hetkellä:

Riehan jälkitilasto 2013:
Matka 1000m
Kepit 19/20

Tänään kasvatettiin tilastoa hieman lisää. Tallasin Riehalle reilun 300m pitkän jäljen, jolla oli 5 keppiä ja yksi nännikumi ja lisäksi kaksi kulmaa. Se ei ehtinyt vanhentua ihan niin kauan kuin suunnittelin, kun alkoi satamaan kaatamalla vettä ja oltiin Veskun kanssa liikkeellä ilman minkäänlaista sadevarustusta. Märkänä siis jäljelle, että päästiin äkkiä kotiin.

Lähetin Riehaa etenemään janaa pitkin n. 5m ennen jälkeä. Eteni tosi hyvin ja samantien osuessan jäljelle nosti sen ja lähti ajamaan. Nännikumi oli ensimmäisenä "keppinä", koska halusin vaan tehdä pienen yllärin ja aika super juttu se olikin. Toinen keppi löytyi myös samantien. Kolmas keppi oli suht lähellä kakkosta, Rieha lähti vähän hönkäillen ja vetikin sitten kolmannen ohi. Tässä vaiheessa hieman jelppasin, eli hidastin liinasta ja Rieha saikin sitten hajun kepistä ja nosti sen hyvin.

Ensimmäinen kulma oli haastava ja R rengasti sitä hieman, mutta lähti sitten varmasti etenemään. Toisen suoran ainoan kepin nosti hienosti ja nyt rauhoitin sen kunnolla ennen lähetystä. Tämä tuntui toimivan ja jäljestys muuttui paljon maavainuisemmaksi ja rauhallisemmaksi. Toisen kulman selvitti hienosti, samoin kaksi viimeistä keppiä.

Olipas huikeaa! Vaikein jälki, mikä ollaan tehty ja R selvisi siitä todella hienosti. Jana sujui, kepit löytyi ja kulmistakin selvittiin. Motivaatio on huikea ja kepit sen mielestä aivan parhautta. Annoin sen ajaa pitkällä liinalla ja aina kepin löytäessään juoksi tuomaan sen minulle liinan päähän. Jatkossa muistan vaan rauhoittaa sen kunnolla luovutuksen jälkeen ja ennen jäljen uudestaan nostamista, niin jää alun hönkäilyt pois.

Vaikka ollaan ihan kokemattomia ja jäljet vielä lyhyitä, niin ei se syksyn jälkikokeileminen ehkä kuitenkaan ihan mahdottomuus ole... Jos vaan jaksetaan kartuttaa tilastoa ahkerasti ;).



Ei kommentteja: