Takaisin tokokoulun penkille

Viime viikon loppu meni niin viestikoetta jännittäessä, ettei juuri treenailtu. Yhdet hyppytekniikkatreenit tehtiin perjantaina omassa pihassa, Rieha teki korkeuden arviointia. Se meni ihan mainiosti ja intoa piisasi.

Eilen palattiin takaisin tokon pariin. Se on nyt kesäkuun juttu, edessä on yksi tavan koe ja sitten ne ääsämmät. Jotenkin into olisi nyt tosi kova pk-puolelle, tekisi mieli treenata jälkeä ja viestiä, josko vaikka kummassakin päästäisiin vielä tänä kesänä kokeeseen. Ja eihän mun pitänyt olla yhtään pk-ihminen ;). Jotenkin nuo maastot on vaan alkaneet kummasti viehättämään... Ja se sellainen reipas asenne, tokon pilkunhiomisen sijaan. No, enköhän minä tästä taas tokene.

Eilen aloitettiin kuitenkin tunnarisulkeiset nurtsilla. Paljon kapuloita, oma kunnolla piilossa. Ekalla kierroksella maistoi väärää, sen jälkeen oma nousi suoraan, vaikka kuinka vaikeutin. Meni silti laukalla, eikä purrut kapulaa, eli tuota fiilistä haetaan. Lisäksi tehtiin luoksarin stoppeja kiertojen kautta ja Riehalla oli niin kivaa. Aina ei mene liikkeet ihan putkeen, mutta asenne on kohdillaan ja häntä heiluu ;):

http://youtu.be/Wx-KPwL3Fns
http://youtu.be/0v51Nu7Z6OQ

Ei se ole aina niin vakavaa ;).

Viiman kanssa tehtiin eilen aksaa omassa pihassa pujottelun ja hypyn kanssa. Erilaisia kiertoja ja lähetyksiä ja Vimps oli hirveän pätevä. Tuike hönttäsi mukana parhaansa mukaan ja se sai myös etsiä tunnaria vaikeista paikoista ja lisäksi tehdä temppuja. Pientä kivaa siis pystykorvillekin.

Tänään ajeltiin Vihtavuoreen treenaamaan Annan ja Elisan kanssa. Oltiin nurtsilla ja vieressä oli käynnissä futispeli, eli häiriö oli mainio. Rieha aloitti luoksarilla, jossa se meinasi tänäänkin tarjota seisomisen sijaan maahanmenoa. Se oli onneksi nopeasti korjattu ja sen jälkeen sujui kumpikin stoppi. Palkkasin myös pelkästä hyvästä odottelusta ja olikin tosi skarppina.

Tunnaria tehtiin kaksi toistoa liikkurin kera. Toinen vaikeutettuna, eli kapuloita ei näkynyt ollenkaan, niitä oli extrapaljon ja lisäksi niiden luokse piti mennä kaivonkannen yli. Rieha oli niin hieno, nuuski varmasti ja hyvin, ei häsännyt yhtään ja oma nousi heti.

Ohjatussa vahvistelin ensin merkkiä kahdella eri törpöllä. Pienen herättelyn jälkeen erotteli ne oikein hyvin. Sitten ohjattuun. Ensin oikea, joka oli suoraan jalkapallokentän reunalle. Rieha ei nähnyt sitä kunnolla, mutta kääntyi hyvin ja eteni kunnes näki. Oikeassa meinasi mennä keskikapulalle, mutta stoppasi hyvin ja sen jälkeen tajusi itsekin mitä melkein tuli tehtyä ja oikea nousi ongelmitta. Hyvä asenne, häntä heiluu ja se on tosi itsevarma.

Paikallaolot tehtiin porukassa ja mäkäräisten takia extralyhyinä. Kumpikin ok. Tehtiin myös aloituksen jumppaa ja R meinasi reagoida Annan sivu-käskyyn, eli sitä jouduttiin treenimään.

Loppuun vielä pitkät pätkät seuruuta asennepalkalla eli lelulla. Tein paljon käännöksiä, että sain keulimisen kuriin, muuten merkitystä oli vaan ilmeellä. Ja se oli hieno :).

Eilen tuli tehtyä  vahingossa testi, minkä lelun jokainen koira valitsee jos on mahdollisuus. Lelukaapin ovi oli nimittäin jäänyt auki ja empiirinen koe sai ihan itse alkunsa. Voittajat ovat tässä:

Osaatko yhdistää oikean lelun ja koiran?

Homma on itse asiassa aika helppo. Sarvipäinen Kong-lelu on selkeästi hirvi ja se sopii tietysti porokoiralle, joka arvostaa kaikkea tälläistä villiä luontoa. Nännikumi taas on maatilan töissä hyvin tärkeä ja mikäs muu olisi australialaisen lehimien tai lampaiden paimennukseen jalostetun koiran mieleen. Ikea-rotta taas tuo pienelle valkoiselle japanilaiselle mieleen ne lukuisat oikeat saaliit, joita se on päässyt elämänsä aikana teurastamaan. Tämäkin rotta koki hyvin nopen ja kivuttoman suolestuksen pienen koiran kokeneissa tassuissa.